Enpäs olekaan taas päivittänyt vähään aikaan, hä hää. Johtuu suurimmalta osin siitä että minulla on ollut yhtä sun toista kiirettä, eli kirjoittamisen aihetta löytyy mutta ei aikaa raportoida siitä.

 

Psyykkinen vointini on suurimmaksi osaksi ollut aika tasaista, siitä suuri kiitos parhaalle kaverilleni Miretelle jonka kanssa olen viettänyt suurimman osan kesästä. Kyllä ystävät ovat se elämän sokeri ja suola. Silloin kun olen ystävien seurassa, minulla ei kerta kaikkiaan ole aikaa olla huonolla tuulella.

 

Olin viime viikolla mummolassa Kangasalalla, ihan jees reissu. Kävin kävelyillä ja vierailin Kangasalan museossa pari kertaa saman päivän aikana. Arvostin. Seuraavan kerran menen käymään lokakuussa kun syysruska on kauneimmillaan, sitä seuraavan kerran menen käymään keskitalvella ja sitten keväällä. Olen ottanut tavakseni käydä mummolassa kerran jokaisena vuodenaikana, jotta voin arvostaa luonnon kauneutta siellä Hämeen suunnalla.

 

Mummi voi suhteellisen hyvin, kyllähän hän on lähimmäs 80 vuotta vanha ja hänellä on kaikenlaisia kipuja ja sairauksia, mutta on silti virkeä mieleltään ja juttelee ja vitsailee ja laittaa ruokaa ja siivoaa.

Vein hänelle tuliaisiksi Myyrmäen aseman kirpputorilta ostamani taulun jossa enkeli kuljettaa kahta lasta sillan yli, mummi kovin mielissään hyrisi.

Vein hänelle myös pullon Erittäin Hieno Suomalainen- shampoota, Aquafresh- hammastahnaa, Sunlight- saippuaa ja pumppupullollisen Aqualan Plus- perusvoidetta, hän on nyt eläkkeellä ja hänellä tekee vähän tiukkaa rahasta joten autoin häntä hiukan.

 

Viime viikon perjantaina palasin kotiin linjuribussilla, nukuin pienet aamupuotisnokoset matkan aikana. Oli aikamoinen temppu yrittää saada itsensä mahtumaan kahden istuimen mittaiseen tilaan makuulle ilman että selkä nyrjähtää.


 

Saman päivän aikana menin Mireten kanssa peräti kolmeen eri museoon; Vantaan kaupunginmuseoon Tikkurilassa, näyttelin aiheena oli Vantaanjoki ja miten se on vaikuttanut paikalliseen teollisuuteen ja kulttuuriin. Viimeisessä huoneessa oli pinkka paperia ja värikyniä; piirsin Pikachun, kettu repolaisen, Tähtitytön, Muumipeikon, Kiroilevan Siilin; sitten menimme Hakasalmen huvilaan, siellä oli aiheena Helsingin musiikillinen historia. Sitten tie vei Kansallismuseoon; Mirette on kiinnostunut saamelaisuudesta, ihkutimme kyseisen kansan vaatteita ja käsitöitä joita museossa oli näytillä, ja yritimme joikata muiden vierailijoiden iloksi. Olisin halunnut näyttää Miretelle suosikkini koko museosta, jonkun vanhan alttaritaulun jossa karvaiset demonit pureskelevat alastomia syntisiä tuomiopäivänä, mutta kyseinen osio oli suljettu ilmeisesti remontin vuoksi.

Meillä oli hauskaa, otimme paljon valokuvia, juttelimme ja naureskelimme.

 

Kuukautiset alkoivat sunnuntaina, sen vuoksi oloni on ollut vähän huonompi. Minulla on erittäin vahvat PMS- oireet, suunnilleen viikko ennen vuodon alkamista psyykkiset harhani pahenevat ja tekee minusta ärtyisän ja kiukkuisen. Olen huomannut että harhani ovat kytköksissä psyykkiseen vointiini; hyväntuulisena en koe harhoja ja harhojen ollessa poissa olen paremmalla tuulella. Samaten kun koen harhoja, oloni on pahempi.

 

Pitäisi hankkia kuukautiskuppikin jossain vaiheessa. Olen päättänyt ostaa Ruohonjuuresta violetin Lunette- kupin, sillä yleensä värittömät kuukupit pinttyvät helpommin ja niistä tulee epämiellyttävän värisiä.

 

Huomenna minulla on taas fyffepäivä. Maksan yhden laskun, uusin Netflix- tilauksen, menen leffaan katsomaan Mireten kanssa Suicide Squad- elokuvan, ostan uuden selkärepun, haen korjatut vaatteeni ompelimosta ja vien samalla pari muuta vaatetta korjattavaksi. Tällä kertaa aion viedä violetin Dirndl- mekkoni ja Minni Hiiri- kuvioisen.

Olen ottanut tavakseni että jos yhdessäkään vaatteessani on korjattavaa, vien vakio- ompelimooni kaksi vaatetta kerrallaan. Maksettuani ne vien samalla toiset kaksi vaatetta.

 

Ilmassa alkaa olla syksyn tuntua, kun tuuli on alkanut käymään viileämmäksi. Tulee hyvä pihlajanmarjavuosi.

 

Päänahkani on taas alkanut kutisemaan, ei ainostaan samasta laikusta takaraivossa vaan koko päästä.

Nilkkani kutisivat ärsyttävästi, kyseessä ei kylläkään voi olla hyttysenpuremat sillä kuljen aina nilkat peitettyinä ja sitäpaitsi minulla ei ole nilkoissa niitä paukamia mitä hyttysistä tulee. Menin lääkärille ja sain asianmukaiset reseptivoiteet