Eilisiltana minulla oli elämää suurempi vitutusangsti meneillään, joka kärjistyi siihen että koin jonkinlaisen psykoottisen vision jossa eräs minulle hyvin rakas ja tärkeä ihminen oli tehnyt itsemurhan hirttäytymällä. Pelästyin ihan kamalasti ja mietin että soittaisin hänelle, ihan vain kysyäkseni onko hänellä hyvä vointi.

No jaa, ei pitäisi lukea niin paljon <i>Sherlock</i>- fanifiktiota iltaisin.

 

Näin unta jossa äitini nakitti minut opiskelemaan taideakatemiassa, joka sijaitsi vanhassa kyläkoulussa.

Toisessa unessa olin Myyrmannin Henkka & Maukassa, jossa myytiin mustia maksimekkoja joissa oli Pikachun kuva rinnassa ja violetteja salamankuvia.

 

Yleensä kun herään, minun pitää hetken asetella ajatuksiani kunnes tajuan missä olen ja mikä päivä on ja paistaako ulkona aurinko ja minkä väriset hiukset minulla on, ja hetken ajatuksiani aseteltuani tajusin että olen yllättävän hyvällä mielellä. Yleensä aamuisin olen äreä ja kaikkeen kyllästynyt.

 

Hyvän tuuleni voimin jaksoin hoitaa aamutoimeni mallikkaasti; otin aamulääkkeeni, harjasin hampaani, huuhtelin kasvoni viileällä vedellä, suihkutin alapääni bideesuihkulla, rasvasin ihoni päästä varpaisiin perusvoiteella, ja laitoin myös aurinkovoidetta kasvoihini ja niskaani. Puin nätit vaatteet ja laitoin koruja, keitin aamupuuroa ja nautin myös pari hedelmää, ja otin ravintolisäni. Vasta sitten käynnistin läppärini ja menin nettiin.

 

Soitin äidilleni, hän ei vastannut, soitin isälle ja kysyin saanko tulla käymään, isä sanoi että saan, ja mainitsi myös että äiti oli kävelylenkillä.

 

Matkustin bussilla 55 Raappavuorelle, molemmat vanhemmat olivat kotona. Isä lähti fillaroimaan, äiti alkoi kokkaamaan lounasta.

 

Istuin olohuoneessa hörppimässä kahvia ja piirtämässä Sanrio- hahmoja päiväkirjaani, kun äiti käski minua tulemaan keittiöön. Hän huitoi käsillään ja rääkyi jotain, ja minä tajusin että hän halusi minun siivoavan kuolleet ötökät pois jääkaapista. Avasin jääkaapin oven ja ihmettelin missä ne ötökät olivat, ja äiti huusi että pois sieltä jääkaapilta, ja osoitti lattiaa. Vasta siinä vaiheessa tajusin että äiti halusi minun lyövän lyttyyn ristilukin tai minkälie hapsiaisen joka oli tullut ikkunasta sisälle.

Hain päivän lehden olohuoneesta ja äiti kiljui niin että tapetit lepattivat, että älä nyt hyvä ihminen käytä päivän lehteä kun eteisessä on pino vanhoja. Siinä vaiheessa öttiäinen oli älynnyt piiloutua, ja äitikin rauhoittui; sanoin äidille että alan hipsimään kotia, äiti halasi ja pussasi ja sirkutteli että pidä huolta itsestäsi ja voit tulla illalla käymään.

 

Matkustin bussilla mikälie kotiin, ja jaksoin siivota sen verran että jynssäsin vessanpytystä vauhtiraidat pois ja pesin koneellisen pyykkiä.

 

Myöhemmin päivällä Suvi pukkasi kylään, hän toi tullessaan appelsiinimehua, suklaadonitseja, suklaamuffinsseja, beibiporkkanoita, mansikkajugurtti- suklaapatukoita, ja kahviporoja. Aloimme keittämään kahvia, ja tajusin ettei meillä ollut suodatinpapereita, joten Suvi antoi minulle kaksi euroa jotta saatoin mennä Citymarkettiin ostamaan niitä.

Kun saimme kahvin keitettyä, tajusin että meillä ei ollut sokeria, joten ei muuta kuin takaisin kauppaan. Onneksi mitään vahinkoa ei tapahtunut, meitä molempia vain nauratti.

 

Joimme kahvia ja söimme herkkuja, kuuntelimme musiikkia, nappailimme valokuvia, ja juttelimme monista asioista.

 

Myöhemmin päivällä Suvi kysyi onko Myyrmanni vielä auki, ja että mentäisiinkö jäätelölle? Valitettavasti Myyrmanni oli mennyt kiinni, joten menimme Mike’s Diner- raflaan pirtelöille.

Minulle tuli Mike’s Dineristä mieleen elokuvan <i>Ghost World</i> kohtaus jossa Enid ja Rebecca menevät Wowsvilleen syömään, ja jukeboksista soi 80- luvun räppibiisi; Mike’s Dinerissä puolestaan soi Destiny’s Childin <i>Bootylicious</i>.

 

Suvi sai colan makuisen pirtelön, minä suklaan. Mainitsin Suville että meillä pitäisi olla kiiltonahkakengät, valkoiset polvisukat, kellohameet joihin on brodeerattu ranskalainen puudeli, tärkätyt kauluspaidat, sifonkihuivit, strassikorvakorut, ja punaiset kissalasit.

 

Suvi lähti autollaan kotiin ja minä lähdin tapaamaan vanhempiani, matkustin bussilla 43 Martinlaaksoon ja kävelin Raappavuorelle. En jaksanut olla kotikotona kauaa, joten matkustin bussilla 55 takaisin Myyrmäkeen ja menin kotiin ajoissa ottamaan iltalääkkeet.

 

Minulla oli paha olla, oli ikävä hikinen ja törkyinen olo, yritin parhaimpani mukaan tehdä olostani niin hyvän kuin mahdollista; harjasin hampaani samalla kun kävin viileässä suihkussa, puin puhtaan pyjaman päälle, kääntelin yöpöydän lamppua niin että valo ei häikäisisi.