Eilisiltana menin pitkästä aikaa tyytyväisenä ja hyvällä tuulella nukkumaan, kun yleensä olen iltaisin hieman siipi maassa.

 

Nukuin hyvin, näin ikäviä unia, heräsin joskus kello seitsemän jälkeen aamulla.

Unirytmini on muuttunut taas, viimeisen viikon ajan melkein jokainen aamu on noudattanut samaa kaavaa; herään aikaisin enkä tiedä nousisinko vai nukkuisinko pitempään, ja sitten menen kylpyhuoneeseen ottamaan aamulääkkeet ja menen takaisin petiin. Sitten nukun puoleenpäivään asti, tai pitempään.

Aamulääkkeillä on sellainen vaikutus että jos menen takaisin petiin otettuani ne, nukun sikeästi koko loppupäivän. Psyykelääkkeillähän on unettava vaikutus.

 

Tänä aamuna sama toistui, otin aamulääkkeet ja menin takaisin nukkumaan, pakotin itseni jalkeille kello yksitoista.

 

Peseydyin ja pukeuduin ja pakkasin tavarani, olin menossa vanhemmilleni yöksi. Otin mukaani läppärin, nettitikun, älypuhelimen laturin, luettavaa, vaihtovaatteet, täytetyn dosetin, ja hammasharjan.

 

Matkustin bussilla kotikotiin, ehdin juuri sopivasti lounaaksi. Söin pari lohimedaljonkia ja keitettyjä perunoita, jälkiruuaksi kahvia ja kotona leivottua pullapitkoa.

 

Myöhemmin päivällä lähdin kävelylle. Kävelin vanhan ala- asteeni ja yläasteeni ohi, oli hyvä kävelysää vaikka oli vähän viileää, sateenharmaata ja kuranruskeaa.

 

Perillä kotikotona minulla oli hyvä olo, keho tuntui vahvemmalta ja keuhkot olivat täynnä happea. Päätin että kävisin jatkossa kävelyllä useammin.

 

Iltapäivällä harjasin hampaani, en ollut tehnyt sitä aamulla. Lainasin hieman isän Listerine- suuvettä, voisin ostaa sitä omaan kotiini.

 

Illalla kävin suihkussa ja pesin tukkani.

 

Huomenna menen käymään Amos Andersonin taidemuseossa, sitten käyn hakemassa tavarat kotikotoa ja palaan omaan kotiini.