Olen pitänyt radiohiljaisuutta tämän viikon ajan sillä olen käynyt Peijaksen sairaalassa sähköshokkiterapiassa joka on yllättävää kyllä auttanut psykoottisiin oireisiini. En enää koe ääniharhoja, tuntuu aivan kuin olisin ihan uusi ihminen.

Olen lähinnä pöllämystynyt ja ulalla koko ajan, ottaen huomioon että ääniharhat ovat pitkään olleet osa arkielämääni, ja sitä paitsi sähköshokkiterapia aiheuttaa muistivaikeuksia. Mutta toisaalta, nythän on hyvä tilaisuus kerätä palaset ja jatkaa eteenpäin. Ottaen huomioon kuinka rankka tämä kevät oli minulle, niin en valita yhtään että harhat ovat vihdoinkin loppuneet.

Voisin mennä kampaajalle, hankkia mani- ja pedikyyrin, käydä Colonic- suolihuuhtelussa, hankkia ensimmäisen tatuoinnin, ja jossain vaiheessa pitäisi hankkia Ikeasta uusia huonekaluja (toinen kirjahylly, pieni klaffipöytä jonka ääressä syödä ja pari tuolia joiden ääressä istua, kampauspöytä, piironki olohuoneeseen, toinen pienempi piironki eteiseen ja sen päälle pieni jalkalamppu), alkaa käymään kuntosalilla ja uimassa ja alkaa fillaroimaan useammin, alkaa säästämään rahaa, ja olinkin suunnitellut hankkivani uudet pyyhkeet ja peiton ja tyynyn.

Kivaa kun syksy tulee, se on kesän ja joulun välissä unelmien aikaa. Aion seilata tulevaisuuteen mysteerion siivillä, ja niin edespäin.

 

Kävin tässä männäviikolla yömyöhällä elokuvanäytöksessä katsomassa Mad Max: Fury Road- elokuvan vanhemmilta pöllityiltä rahoilta. Olin ostanut kyytipojaksi pienen tötsän popcornia, voinmakuinen maustejauhe oli valitettavasti loppu mutta eipä tuosta mitään. Nautin elokuvasta erittäin paljon, kyllä Tumblr- feministit olivat oikeassa sen suhteen että elokuvassa on hyvin feministinen pohjavire.  

Normaalisti pelkään ulkona liikkumista yömyöhällä kuten kuka tahansa nainen, mutta sähköshokkiterapia on käristänyt sen pelon tiehensä.

Seuraavaksi menen kahden viikon päästä katsomaan Inside Out: Mielen sopukoissa joka on Disney- Pixarin animaatio joka kertoo nuoren tytön aivoista joissa työskentelee personifikaatioituja(?) tunteita. Omasta mielestäni muistutan eniten Iloa.

 

Perjantaina minulle rapsahti takuueläkkeet tilille, kävin Niman ompelimossa noutamassa pari tirolilaismekkoa jotka olin vienyt sinne korjattavaksi. Hyvää jälkeä olivat tehneet.

 

Eilen minä ja ystäväni Suvi osallistuimme leikkauksien vastaiseen mielenosoitukseen, kävimme samalla syömässä Cholossa josta on tullut suosikkiravintolamme. Minä tilasin ”naked burriton”, joka oli siis kulhollinen riisiä, kasviksia, papuja, juustoa ja jotain mielenkiintoista soossia.

Sitten kävimme Café Picnicissä, minä tilasin minttukaakaon.

Tapasin ystäväni Mireten, hänellä on nykyään vihreä tukka.

Vitsailin Suvin kanssa että olen todellinen gringa, tilaan väärän burriton ravintolassa ja käytän +50- suojakertoimellista aurinkovoidetta.

 

Tänään menin tapaamaan vanhempiani, äiti antoi minulle 20 euroa ruokarahaa. Veljeni Sami oli myös paikalla, hänelle on kasvanut viikset. Hänellä oli muuten 20. päivä eli torstaina nimipäivät.

 

Matkustin bussilla 421 Helsinkiin ja kävin Postitalon K- Marketissa ruokaostoksilla. Olen päättänyt etten enää osta karkkia tai leivoksia tai sipsejä tai muita epäterveellisiä herkkuja, suosin suomalaisia elintarvikkeita ja ostan ainoastaan ekologisia hygieniatuotteita.

 

Kotiin palattuani laitoin tavarat paikoilleen ja nautin ravintolisät (multivitamiini, valkosipuliöljykapseli, d- vitamiini, kromi, biotiini, omega 3- kalaöljy) kalsiumpitoisen appelsiinimehun kanssa. Otin myös lääkkeeni ja tajusin että Cipralex loppuu huomenna, parempi soittaa psykiatrian poliklinikalle ja pyytää heitä uusimaan resepti mahdollisimman pian.

 

Huomenna on taas yksi sähköshokkiterapia heti aamulla, äiti lupasi tulla hakemaan minut. Iltapäivällä puoli kolmelta ASPA- työntekijäni Kaarina tulee kotikäynnille.

Tiistaina minulla on aika psykiatrian poliklinikalla klo 14, ja klo 16 menen vanhalle koululleni kirjoittamaan eropaperit.

Keskiviikkona on taas rahapäivä, ja sen ohella minulla on terapiaistunto klo 13:30.

Torstaina ja perjantaina ei ole vielä menoa. Lauantaina tapaan Mireten, menemme Kaisaniemeen johkin ravintolaan syömään hänen synttäreidensä kunniaksi. Sunnuntaina siivoan asuntoni ja menen tapaamaan vanhempiani.