Olen parhaillaan mummolassa “syyslomalla” lauantaihin asti. Alkuperäinen suunnitelma oli sunnuntaihin asti, mutta päätinkin mennä sunnuntaina teatteriin.

 

Eilisiltana kun pakkailin tavaroitani Suvilta saamaan vetokärryyn, onnistuin taas yhden kerran nyrjähdyttämään alaselkäni, juuri siitä kohtaa missä selkä päättyy ja persaus alkaa. Eikä ollut ensimmäinen kerta kun näin tapahtuu, se on aiemmin nyrjähtänyt samasta kohtaa muun muassa pyykkiä ripustaessa ja kasvoja pestessä.

Minun pitäisi oikeasti mennä lääkärille tarkistuttamaan mikä selässäni on vialla, ja saada kunnon kipulääkkeet sillä pelkkä Ibumax ei auta. Ja pyytää vaikka fysioterapeutilta neuvoa kuinka vahvistaa selkää jumppaliikkeillä, ettei se nyrjähtäisi uudelleen.

 

Olin taas innostunut blogin kirjoittamisesta, joten eilisilta ei ollut yhtä onneton kuin aiemmat illat jolloin olen murehtinut ja märehtinyt. Muistin kuitenkin ottaa iltalääkkeeni ja vaihtaa yöpaidan päälle.

 

Nukuin yöni melko hyvin, mutta heräsin aamuyöstä selkäkipuun. En löytänyt hyvää nukkuma- asentoa, joten päätin nousta ylös.

 

Otin aamulääkkeet, harjasin hampaat, ja kävin suihkussa vaikka ei ollut suihkupäivä, mutta halusin näyttää edustavalta mummin silmissä. Pesin tukan ruusuntuoksuisella shampoolla ja vartalon ruusuntuoksuisella saippualla, rasvasin kropan ja kasvot ja puin päälleni sellaisen asun joka on just ja just omaa tyyliäni, mutta myös äidin (ja isoäidin) katseen kestävä.

 

Käynnistin läppärini ja kirjauduin nettipankkiin. Minulla oli jo mummon lahjoittamat kymmenen euroa, ja minulle oli tullut välitystililtä 100 euroa totutun 80 euron sijasta(!) Toivottavasti sitä tulee jatkossakin.

 

Minulle tuli tylsää odottaessani pankin avautumista, joten jynssäsin vessanpöntön ja vaihdoin pyyhkeet puhtaisiin, kuten yleensäkin keskiviikkoisin. Muistin myös tiskata astiat.

 

Päätin nukkua aamupuotisnokoset, jotta saisin ajan edes jotenkin kulumaan.

Nukuin hyvin kunnes aurinko nousi. Kello oli 8:40, ja pankki aukeaisi vasta klo 10. Päätin luovuttaa ja mennä pankkiautomaatille (normaalisti en nosta rahaa pankkiautomaatilta sillä Nooa Säästöpankki perii euron jokaiselta automaattinostolta, ja kuukaudessa se tulee aika kalliiksi. Ottaen huomioon että elän sossurottana, penniä pitää venyttää joka suunnasta.)

 

Aurinko pilkisti taivaanrannan takaa ja väritti maailman, nurmikon kaste oli jäätynyt huurteeksi, ja syksyn värit olivat yhtä henkeäsalpaavan kauniita kuin ennenkin.

 

Kävin Myyrmannissa nostamassa 110 euroa pankkiautomaatilta, sitten ostin kaikkea turhaa kuten heijastavat Roosa Nauha- kengännauhat Citymarketista, aion tehdä niistä kaulakorun.

Heijastimista puheen ollen, olen ajatellut hankkia heijastinliivit oman turvallisuuteni vuoksi, mitä väliä vaikka äiti on haukkunut ne joka vuosi lyttyyn. Hänen mielestään ne eivät sovi sellaiselle hienolle leidille, jollaisen muottiin hän yrittää minut vääntää.

 

Ostin myös Suomalaisesta Kirjakaupasta 3D- postikortin, jossa on kuva valkeasta yksisarvisesta iltaruskoisella vuorenhuipulla saniaisten ja kukkivien kirsikkapuiden lomassa. Aion laittaa sen kollaasiseinälleni.

 

Ostin evääksi kaksi pientä mustikkapiirakkaa ja Starbucksin valkosuklaalatten, sitten suuntasin Helsinkiin.

 

Tapasin bussiasemalla ystäväni Tintin, hän näytti todella reippaalta ja iloiselta. Juttelimme hetkisen, hän kertoi että ystäväni Emjuso näyttelee Taiteen Sulattamon näytelmässä <i>Prinssi joka katsoi mustaan lähteeseen</i>.

Minulla oli vähän huonot kokemukset käytyäni Taiteen Sulattamon luovan kirjoittamisen ryhmässä; yksi pipopääpotilas kysyi spontaanisti että mikä on ihmisen kilohinta, ja kysyi burqaan pukeutuneelta naisohjaajalta että onko hänet ympärileikattu. Toinen kultamussukka kätteli jokaista miestä ja halasi naisia, onneksi ei minua. Mutta näytelmä voisi kylläkin olla hyvä kokemus, ottaen huomioon että jatkossa aion ”osallistua” enemmän, käydä taidepiireissä ja harrastusryhmissä, kuten vaikka askartelu-, neulonta-, ja kirjoitusryhmissä.

 

Minun piti ehtiä bussiin 411, joten halasin Tinttiä ja lähdin.

Matkustin metrolla Kaisaniemeen ja menin Kinopalatsiin. Ostin lipun elokuvaan <i>Inside Out – Mielen sopukoissa</i>, suomeksi puhuttu 2D- versio.

 

Oli vielä suhteellisen aikaista, kello ei ollut edes yhtätoista. Luulin olevani ainut katsoja, mutta sinne tuli myös muutama burqaan pukeutunut ikäiseni nainen, ja ryhmä alakouluikäisiä jotka hihkuivat, kikattelivat, viskelivät popcornia, ja heidän huoltajansa jotka hyssyttelivät koko ajan.

 

Päätin itse olla ostamatta popcornia, minulle tulisi vain jano ja kuivat huulet, ja olin muutenkin syönyt jo ihan tarpeeksi herkkuja. Sitä paitsi en arvosta Finnkinon päätöstä vaihtaa ilmainen popcorn- maustejauhe (voinmakuinen oli suosikkini) pieneen pussiin jonka saa 50 sentin lisämaksulla. No jaa.

 

Aluksi näytettiin traileri elokuvaan <i>Hevisaurus</i>, aion käydä katsomassa sen piakkoin. Ensi viikolla voisin mennä katsomaan elokuvan <i>Onnelin ja Annelin talvi</i>, olen nähnyt jo elokuvan <i>Onnelin ja Annelin talo</i> viime vuoden kesänä.

 

Uusi Star Wars- elokuva <i>The Force Awakens</i> kiehtoo minua, samaten uusi <i>Hamlet</i>- filmatisointi, lähinnä siksi että siinä näyttelee nimiroolia Benedict Cumberbatch, josta olen nähnyt monta possunpunaista päiväunta.

 

Kuten yleensä Disney*Pixarin animaatioelokuvissa, aluksi näytettiin lyhyt animaatio nimeltään <i>Laava</i> joka kertoo kahdesta toisiinsa rakastuneista havaijilaisista tulivuorista(!) Luin joskus Tumblr- sivustolta että animaation inspiraationa oli entisaikojen havaijilainen muusikko ja hänen vaimonsa.

Heteronormatiivisuudesta huolimatta animaatio oli niin romanttinen ja tunteikas, että tunsin kyynelten pistelevän silmäluomia.  

 

Elokuva itsessään oli mahtava; se kertoi 11- vuotiaasta Riley Anderson- nimisestä amerikkalaistytöstä ja hänen päänsä sisällä elävistä inhimillisistä tunteista. Joukon johtaja on Ilo, jonka tehtävä on pitää Riley onnellisena. Inhon tarkoitus on estää myrkytykset, sekä fyysiset (ei saa syödä parsakaalia!) että sosiaaliset (älä hengaile suosittujen tyttöjen kanssa!). Pelko huolehtii turvallisuudesta, Kiukku pitää radikaalein keinoin huolen turvallisuudesta. Suru puolestaan ei tee muuta kuin saa Rileyn onnettomaksi.

Elokuvan juoni on siinä että Rileyn perhe muuttaa ”San Fransukkamehuun”, jossa puberteetin partaalla oleva Riley käy läpi monenlaisia tunteita uudessa kodissa ja koulussa. Ilo ja Suru tempautuvat vahingossa syvemmälle Rileyn tajuntaan ja vievät ”ydinmuistoja” mennessään, ja ”negatiiviset” tunteet eli Inho, Kiukku, ja Pelko joutuvat huolehtimaan Rileystä samalla kun Ilo ja Suru käyvät läpi kaikki persoonallisuuden osat pyrkiessään takaisin Päämajaan. Matkan aikana selviää, että Suru on kuitenkin tärkeä osa tunnetiimiä.

 

Elokuva sai minut ajattelemaan omia tunteitani ja muistojani, huvittelin ajatellessani minkälaisilta omat tunteeni ja tajuntani näyttäisivät.

Poistuin teatterista hyvillä mielin, vaikka mielessäni soi elokuvassa käytetty Minttuplussa- purkkamainos ja sitten <i>Laava</i>- animaation laulu ”<i>Jos laavani mun/Ja laavasi sun/Kohdata vois/Se onnen jo tois…</i>”

 

Kävin Kampin linja- autoasemalla ostamassa etukäteen liput Helsingistä Kangasalalle ja takaisin.

Kävin myös Postitalon Supermarketissa ostamassa kahdet Pikku Myy- hiuspompulat, sen jälkeen matkustin P- junalla Myyrmäkeen.

 

Perillä kotona surffailin netissä ja kirjoittelin, sitten pakkasin tavarat loppuun ja lähdin junalla Helsinkiin.

 

Alkoi tulla kiire, piti ehtiä linja- autoon. Harmittaa kun joutuu juoksemaan, alkoi jo kiukuttamaan, mutta ehdin juuri ja juuri viime sekunnilla, ihme kyllä.

 

Linja- autossa riisuin takin, käsineet, ja huivin, potkaisin loskasaappaat jalasta ja yritin löytää hyvän istuma- asennon jossa pitää läppäriä sylissä, kirjoittaa päiväkirjaa, ja estää auringonvaloa häikäisemästä silmiä.

 

Kuten yleensä jos luen kirjaa, kirjoitan päiväkirjaa, tai käytän kännykkää tai läppäriä liikkuvassa ajoneuvossa, aloin voimaan huonosti. Onneksi en ykännyt minnekään.

 

Kuntarajan ylitettyäni soitin mutsille ja kerroin että olen jo matkalla ja tähän mennessä kaikki on hyvin.

Soitin Emjusolle ja kerroin olevani tulossa katsomaan näytelmää missä hän esiintyy.

Soitin myös Suville, juttelimme ja naureskelimme.  

 

Linja- auto saapui hieman myöhässä Kangasalalle, mutta matka tuntui taittuvan nopeasti.

Mummi ei ollut odottamassa minua niin kuin aiemmin, hän on jo aika vanha ja väsynyt eikä jaksa usein poistua kotoaan.

Raahasin kassini hänen kotitalolleen ja rimputin ovikelloa, hän tuli avaamaan ja kehui että näytän hyvin reippaalta.

 

Laitoin tavarani paikoilleen, pesin käteni, ja nautin illalliseksi riisipuuroa, kirsikkatomaatteja, omena- kaurapaistosta, kaksi kananmunaa, ja voileivän. Join myös pari kuppia kahvia.

 

Katselin televisiosta mummin nauhoittamia Sibelius- dokumentteja, sitten otin lääkkeeni, peseydyin, ja menin nukkumaan, läppäri petikaverina.

 

Huomenna aion mennä kävelylle ihastelemaan ruskaa. Aion kävellä metsän halki ja järven rannalla, ja mennä käppäilemään hautausmaalle.