Kuten mainitsin aiemmin, ystäväni Elyseé oli minulle yökylässä.

Eilisiltana olin hieman alakuloinen, kuten yleensäkin iltaisin. Enkä edes ymmärtänyt miksi, kävin pikaisesti mielessäni läpi kaikki tärkeimmät asiat ja ymmärsin että minullahan on asiat suurimmaksi osaksi kunnossa.

Päällisin syy oli se että olin katsonut YouTubesta pätkän <i>Doctor Who</i>- jaksoa, jossa Harold Saxon lähettää Toclafanet tappamaan osan maapallon ihmisistä, samalla kun 11. Tohtori ja Martha Jones katsovat avuttomina. Se herätti minussa tunteita.

 

Onneksi sain pestyä kaksi koneellista pyykkiä, sain myös langattua hammasvälini ennen kuin harjasin hampaani. Pitäisi vielä hankkia suuvettä, mieluummin Ekolosta tai Ruohonjuuresta.  

 

Nukuin hyvin mutta jostain syystä heräsin aikaisin aamulla, varttia yli kello viiden aikaan. Muistaakseni näin unta <i>Doctor Who-</i> sarjan itkevistä enkeleistä, ne pelästyttivät minut oikein kunnolla kun näin jakson <i>Blink</i> ensimmäisen kerran.

Yleensä jos näen unta <i>Doctor Who-</i> sarjasta, näen unta joko Jon Pertween näyttelemästä kolmannesta Tohtorista, neljännen Tohtorin kaulaliinasta, ensimmäisen Tohtorin frisyyristä, toisen Tohtorin nokkahuilusta, Gallifrey- planeetasta, Mestarin ensimmäisestä inkarnaatiosta, tai Harold Saxonista. Tai sitten juuri itkevistä enkeleistä.

En saanut enää sen jälkeen nukutuksi, joten päätin nousta ja ottaa aamulääkkeet. Keitin kupillisen kahvia, puleerasin hieman kylpyhuonettani, sen ohella tiskasin astiat.

 

Kirjauduin nettipankkiin, olin saanut viikkorahani välitystililtä. Päätin tilata Etsy.com- nettikaupasta, myyjältä nimeltään EJewelryShop, hopeanvärisen Santa Muerte- kaulakorun samanlaisen mikä Suvicitalla on. Se ei ole aitoa hopeaa, muutenhan se maksaisi enemmän.

Onneksi kyseisen korun myyjä hyväksyi maksun PayPalin kautta, kun tuo Visa Electron ei ole aina se kaikkein luotettavin maksutapa. Tuote ei onneksi ollut kovinkaan kallis, eivätkä toimituskulutkaan mukaan laskettuna.

 

Kävin aamupesulla, puin Pusheen- pyjamahousut ja raidallisen puseron päälleni. Kyllä, olin tähän asti toikkaroinut nakusillani.

 

Myöhemmin aamulla kun Elyseékin oli jalkeilla, päätin nukkua lyhyet aamupuotisnokoset. Heräsin noin tunnin päästä virkeänä, myöhemmin nukuin toisetkin nokoset.

 

Lähdimme Elyseén kanssa kotoa samaan aikaan, kävin Iso- Myyrin pankissa nostamassa rahaa ja sitten menin Pelastusarmeijan kirpputorille ostamaan yöpaidan (Marimekko, maxi- mittainen helma, punavalkoiset vaakasuorat raidat, ¾- hihat), ja sitten Tokmannille ostamaan uudet rintaliivit (mustat urheilurintaliivityyppiset, Medium/Large) ja villalankaa (Novita 7 Veljestä, harmaata, tummanharmaata, ruskeaa, oranssia). Neulon siitä neljännen raidan ”projektiini”.

 

Kävin Niman ompelimossa hakemassa mekkoni; siinä oli yksi nappi melkein irrallaan parin yhteen sidotun langanpätkän varassa, ja ompeleen kohdalle oli tullut repeämä. Nappi leikattiin irti ja ommeltiin takaisin ja repeämä ommeltiin kiinni, eikä se onneksi tullut kovin kalliiksi. Perjantaina vien ruskean Dirndl- mekkoni korjattavaksi, se on isompi operaatio sillä siihen pitää ommella uusi vetoketju. Onneksi saan 130 euroa maanantaina, silloin minulla on varaa maksaa se.

 

Kävin Myyrmannin Suomalaisessa Kirjakaupassa ostamassa kymmenen 1. luokan postimerkkiä, ja kolme onnittelukorttia helmikuussa syntyneille ystävilleni; Kerrille Uuteen- Seelantiin, Kaarlelle Rovaniemelle, ja Carlolle Amerikkaan. Kaupasta poistuessani muistin Dallasissa asuvan Sarahin, päätin että lähettäisin hänelle yhden niistä Marimekko- korteista, hän tykkää suomalaisesta designista.

 

Perillä kotona laitoin uudet rintaliivit ja uusvanhan yöpaidan pyykkikoriin. Kirjoitin onnittelukortteihin onnittelut, lähettäjän ja saajan osoitteet, ja lätkäisin niihin postimerkit, Priority- tarrat, ja muutaman nätin tarran.

 

Minulla oli tänään tapaaminen läntisen psykiatrian poliklinikan toimintaterapeutin kanssa. Sekä minä että toimintaterapeutti saavuimme myöhässä, mutta se ei haitannut.

 

Tämänkertaisen tapaamisen aiheena oli se, että minun piti kertoa jokapäiväisen elämäni aspekteista; liikunta, ravinto, hygienia, kodin siisteys, vapaa- aika, ihmissuhteet ja näin päin pois; arvioida asteikolla 1 – 10 kuinka tärkeitä ne ovat minulle, kuinka hyvin ne sujuvat tällä hetkellä, ja jos ei suju hyvin niin kuinka tärkeää minusta olisi että siihen tapahtuisi muutos parempaan.

Tovella oli neuletyö pöydällä, kysyin saanko käyttää sitä. Siinä oli ohutta mustanharmaata villalankaa pyöröpuikoissa, kesti hetken ennen kuin sain tekniikan haltuun. Huomasin että neulominen auttoi minua ”maadoittumaan”, pystyin keskittymään jutteluun paremmin kun käsillä oli jotain muutakin puuhaa kuin kaivella itseäni.

 

Sovimme että tapaisimme uudelleen ensi viikon tiistaina, jolloin harjoittelisimme ruuanlaittoa. Ehdotin että tekisimme lettuja luomuaineksista. Sovimme toisen tapaamisen sitä seuraavalle tiistaille, joka on siis maaliskuun ensimmäinen päivä. Silloin kokeilisimme kirjansidontaa, eli tekisin siis oman muistikirjan omin käsin.

Ensin ajattelin että se olisi persoonallinen lisä päiväkirjakokoelmaani, sitten päätin että kirjoittaisin siihen tarinan enkelistä joka neuloo sukkia paleleville ihmisille, ja lähettäisin sen Zoyalle uuteen- Seelantiin. Se koostuisi aika paljon omista yhteisistä kiinnostuksenkohteistamme ja suosikkifandomeistamme ja inside- vitseistämme.

 

Tapaamisen jälkeen menin kotiini neuloskelemaan, sitten menin taas Myyrmanniin; matkalla postitin onnittelukortit, ja tapasin Tintin samalla. Halasimme, vaihdoimme kuulumiset, ja lupasimme lähettää terveisiä.

 

Kävin sosiaalitoimistossa viemässä laskun terveydenhuollosta.

Poistuessani Elyseé soitti minulle ja kertoi ettei hän voikaan tulla, sanoin että ei se mitään, tavataan myöhemmin, voi hyvin, vien rakkaat terveiset Pinkille.

 

Menin suoraan Myyrmannin kakkoskerrokseen avattuun itsepalvelukirpputorille, nimeltään Bella. Olimme sopineet Pinkin kanssa tapaavamme siellä.

Kävin ostamassa tuotteet joita olin ehtinyt ihkuttaa; taivaansininen pitkähihainen puuvillapusero jossa on kukkakuvioita, ja halpa aasialainen kopio Monster High- nukkesarjan Clawdeen Wolf- ihmissusitytöstä.

Olisin halunnut ostaa myös beigenvärisen akryylivillatakin jossa on strassikoristeisia kuvioita Rolling Stones- bändin logosta, siis suu joka näyttää kieltä. Sitä ei vaan löytynyt, mutta löysin pienen Pokémon- aiheisen lompakon jossa on pitkä nauha jolla sen voi ripustaa kaulaan. Siinä on kuvia ensimmäisen sukupolven taskuhirviöistä; Charizard, Blastoise, Cubone, Gengar, Poliwhirl, ja Pikachu.

 

Myöhemmin Pinkki saapui paikalle, menimme Kulmakonditoriaan jonne saapui myös Lauski ja Viltsu. Juttelimme ja naureskelimme, ja sitten menimme RAY:n peliluolaan. Katselin hetken kun muut pelasivat, sitten halasin heitä kolmea ja poistuin; matkustin bussilla 335 Raappavuorelle, menin vanhempieni kotiin tarkistamaan että kaikki oli kunnossa.

Laitoin postit paikoilleen, lajittelin roskia, tyhjensin astianpesukoneen, join kupin kahvia enkä juonut enempää sillä olin laittanut siihen maitoa joka maistui hieman pilaantuneelle.

 

Sormeni syyhysivät päästä kirjoittamaan blogia, joten lähdin kotiin. Aioin ehtiä bussiin 571, mutta bussi 565 saapuikin ensin. Oivallista.

 

Perillä Myyrmäessä menin suoraan kotiin, kirjoitin tämän merkinnän ja neuloin hieman.

Muistin että kaiken tämänpäiväisen shoppailun ohessa olin unohtanut ostaa maitoa. Lähdin saman tien Cittariin ostamaan sitä.

 

Kotiin palattuani surffailin netissä, otin iltalääkkeeni, puin puhtaan yöpaidan päälleni, ja menin nukkumaan.

Otin sänkyyni mukaan teddykarhuni, neuletyöni, päiväkirjani, suklaalevyni, taikamustekynäni, ja läppärini.

 

Ihmettelen suuresti sitä kuinka aamulla olin hyvällä tuulella ja nyt kun on ilta, olen taas hieman allapäin.

Mietin onko syynä väsymys pitkän päivän päätteeksi, verensokerin heittelehtiminen, vai mikä.

 

Huomenna menen ASPA:n toimistolle harrastusryhmään.