Eilisiltana päätin että menisin tänään sosiaalitoimistoon täyttämään toimeentulotukihakemuksen, jotta saisin maksusitoumukset seuraaviin tuotteisiin

Kaksi reseptilääkettä; masennuslääke Cipralex joka maksaa 50 euroa per paketti, ja erityisluvallinen psykoosinestolääke Solian, sadan tabletin pakkaus maksaa 331 euroa.

Matkakortin lataaminen; yleensä lataan joka kuukausi seutua, mutta tässä kuussa olin päättänyt lataavani kaksi viikkoa kerrallaan jotta rahaa jää muuhunkin; olinpa sitten yksinkertaisesti unohtanut ladata toiset kaksi viikkoa.

Ajattelin anoa tukea myös kuntosali- ja uimahallikorttien lataamiseen, mutta tiesin ettei sosiaalitoimisto olisi niin höyli että myöntäisi kerralla maksukuponkeja ihan mihin tahansa. Saapa nähdä.

 

Minun oli vaikea nukahtaa rahahuolieni vuoksi, minua ei edes huvittanut katsoa Netflixiä niin kuin yleensä katson iltaisin; se vie ajatukseni muualle.

Join hieman piparminttuteetä.

 

Näin unta jossa muutin uuteen asuntoon, joka oli isompi ja tyylikkäämpi kuin nykyinen, mutta jouduin muuttamaan takaisin vanhempieni luo pahentuvien mielenterveysongelmieni vuoksi.

Toinen uni muistutti hiukan Studio Ghiblin animaatioelokuvaa Liikkuva linna. Olin koditon kerjäläistyttö, minut adoptoi suoraan kadulta nainen joka muistutti aivan edellä mainitun elokuvan Turhatar- nimistä pahaa noitaa.

Unessa hänellä oli kaksi tytärtä, jotka muistuttivat aivan Disneyn animaatioelokuvan Tuhkimon ilkeitä sisarpuolia nimeltään Annastiina ja Kerttuli. Unessa kyseiset hahmot olivat yhtä ivallisen tuntuisia kuin animaatioissa, mutta minua he kohtelivat hyvin.

Tajusin että vaikka ihminen olisi kuinka kovapintainen ja sarkastinen, se ei estä häntä olemasta kunnioittava, luotettava ja suoraselkäinen. Mieleeni tulee DC:n sarjakuvahahmo, antisankari Lobo, joka on niin pahis kuin vain voi olla, mutta pitää lupauksistaan kiinni.

Ihme värkki se alitajunta, saa minut elämään muistoja uudelleen.

 

Kömmittyäni sängystäni joskus kello yhdentoista aikaan aamupäivällä katselin asuntoani ja toivoin ettei minun tarvitsisi ihan heti muuttaa sieltä pois. Se on todellinen koti minulle sen jälkeen kun muutin vanhempieni luota pois.

 

Heitin lääkkeet naamaan ja pukeuduin Marimekon pallomekkoon, siis sellaiseen mekkoversioon punavalkoisesta pallopaidasta.

Kirjauduin nettipankkiin, minulle oli tullut rahaa. Ylläripylläri. Pankkitilini oli mennyt noin 16 euroa miinukselle käyttömaksujen vuoksi, olin saanut viikkorahat eli 80 euroa ja tililläni oli siis 64 euroa.

Normaalisti saan rahat keskiviikkoisiin, en siis ymmärtänyt mikä aiheutti tämän poikkeuksen. Mutta onneksi tilini ei ollut enää miinuksella.

 

 

Unohdin rahahuoleni sen siliän tien ja lähdin saman tien pankkiautomaatille nostamaan 60 euroa.

Ensi töikseni menin Myyrmannin Citymarkettiin ostamaan setin johon kuului viisi mustaa puuvillaista alushousua, nyt minulla on niitä tarpeeksi.

Matkalla Iso- Myyriin tapasin Pinkin, halasimme pikaisesti sillä hänellä oli kiire.

Ulkona oli oikein keväinen sää, aurinko paistoi, vesi tippui räystäiltä, linnut sirkuttelivat.

 

Kävin Tokmannilla ostamassa rintaliivit, nyt minulla pitäisi olla niitä neljä kappaletta; tarvitsen vielä toiset neljä. Minulla on periaate siitä että jokaista alusvaatetta pitää olla kahdeksan kappaletta, eli siis noin viikoksi.

 

Kotona laitoin uudet alusvaatteeni pyykkikoriin.

ASPA- työntekijäni soitti minulle ja ehdotti että hän tulisi aiemmin viikoittaiselle kotikäynnille, yksi hänen asiakkaistaan oli perunut tapaamisen. Sanoin että se käy oikein hyvin.

 

Myöhemmin kyseinen työntekijä tuli käymään, hän toi sosionomiopiskelijan mukanaan.

Juttelimme niitä näitä ja sitten ehdotin että sopisimme seuraavan tapaamisen, minun piti ehtiä käymään sossussa. En muutenkaan keksinyt oikein mitään sanottavaa nyt kun elämäni on suurimmalta osin tasapainossa.

 

Sosiaalitoimistossa täytin toimeentulotuen jatkohakemuksen ja tulostin tiliotteeni. Kirjoitin violetilla taikamustekynällä niin selkeää tekstausta kuin osasin.  

Odottelin noin kolme varttia, sillä välin soitin vakiokampaajalleni ja sovin että tulisin maaliskuun 23. päivänä, keskiviikkona leikauttamaan tukkani. Ei se oikeastaan muuta kaipaa kuin latvojen tasoittamista.

Myöhemmin päivällä muistin että sehän oli se päivä jolloin minun oli tarkoitus matkustaa isoäitini luokse kyläilemään. En viitsinyt muuttaa kampaamopäivää, joten päätin että soittaisin isoäidilleni vaikka huomenna, ja kertoisin olevani tulossa viikkoa aiemmin.

 

Eräs sosiaalityöntekijä pyysi minua tulemaan pikaisesti hänen toimistoonsa, juttelimme hetken ja kerroin että tarvitsin tukea matkakortin lataamiseen vain tämän kerran, koska olin unohtanut ladata siihen toiset kaksi viikkoa. Hän kysyi miksi juuri seutua, selitin että minulle on tärkeää päästä matkustamaan vapaasti pääkaupunkiseudulla päästäkseni esimerkiksi taidemuseoihin ja elokuviin ja muuhun virkistystoimintaan, sillä se tukee kuntoutumistani.

 

Sain kuin sainkin maksusitoumukset lääkkeisiin ja matkakorttiin, kiitin sosiaalityöntekijää vuolaasti ja poistuin toimistosta kevein sydämin ja hyvillä mielin.

 

Kävin ensin Myyrmäkitalon yhteispalvelupisteessä lataamassa matkakorttini, nyt se on voimassa huhtikuun ensimmäiseen päivään asti. Sitten menin Myyrmannin apteekkiin ostamaan molempia mainitsemiani lääkkeitä.

 

Matkustin bussilla 411 Helsinkiin, sieltä metrolla Kamppiin ja kävin Ruohonjuuressa ostamassa uuden kankaisen pikkuhousunsuojan, pinkin jossa on violetteja kukkia. Nyt minulla on niitä neljä tsibaletta, tarvitsen vielä toiset neljä niin sitten minulla on niitä tarpeeksi.

 

Matkustin metrolla Hakaniemeen ja menin suoraan Tyttöjen Talolle.

Join pari mukillista kaakaota, kirjoitin päiväkirjaani, ja juttelin muiden tyttöjen kanssa.

 

Myöhemmin päivällä kävelin keskustaan, olin hyvällä ja keveällä tuulella. Matkustin P- junalla Myyrmäkeen ja palasin kotiin.

Pesin koneellisen pyykkiä, ripustaessani niitä kuivaustelineeseen huomasin että yksi pinna oli poikki. Täytyy ostaa uusi teline, kun saan seuraavan kerran rahaa.

 

Ajattelin mennä huomenna diakonitoimistoon kysyäkseni, onko minulla mahdollisuutta saada jonkinlaista taloudellista tukea hankkiakseni erityisuimakortin, joka maksaa 50 euroa per vuosi, ja sen ohella 25 käyntikertaa kuntosalikorttiini. Perusteena on se että liikunnan harrastaminen tukee kuntoutumistani.

Minulla on omahoitajantapaaminen psykiatrian poliklinikalla kello kaksi iltapäivällä, sen jälkeen voisin mennä morjenstamaan äitiäni ja sitten menen Myöhätuulen nuorten iltaryhmään.