Eilisiltana jouduin taas nukkumaan sohvasängyllä, kun en ollut vieläkään viitsinyt viedä petauspatjaa ulos tomutettavaksi ja laittaa sitten sänkyyn puhtaat lakanat.

Eikä siinä mitään, sohvasängyllä on mukava nukkua, se tuntuu jostain syystä paremmalta kuin oma sänky, vähän kuin olisi jonkun kaverin luona yökylässä. Näin kivoja unia, tällä kertaa en muistaakseni nähnyt Doctor Who- aiheisia unia.

 

Nousin melko aikaisin aamulla, ja kumma kyllä sain otettua lääkkeet SEKÄ peseydyttyä, pukeuduttua SEKÄ nautittua aamiaisen.

 

Minulla oli tänään tapaaminen klo 14:30 psykiatrian klinikalla. Olin jalkeilla puolenpäivän jälkeen ja vaikka tiesin että voisin siivota ja käydä kuntosalilla ja postittaa ulkomaille menevät ystävänpäiväkortit ja viedä pari laskua sosiaalitoimistoon, päätin mennä nokosille.

 

Heräsin kello kahdelta hikisenä ja turtuneena ja pelokkaana siitä että olin nukkunut tapaamisajan ohi, vaikka herätyskello ei ollut edes soinut. Nousin ja lähdin saman tien klinikalle.

 

Ulkona oli aika viileä tuuli ja satoi räntää. Perillä klinikalla uusin Cipralex- lääkereseptini ja tapasin ensimmäistä kertaa Toven, joka on siis toimintaterapeutti.

Olin olettanut hänen olevan samanlainen räähkä kuin ensimmäinen omahoitajani Kirsi, mutta hän oli todella mukava, eloisa, huumorintajuinen, empaattinen ja kehui minua ja tuntui olevan aidosti kiinnostunut asioistani.

Olin itse vielä väsynyt, en jaksanut puhua yhtä eloisasti kuin yleensä. Kävimme kuitenkin läpi elämääni kuuluvat aihealueet kuten liikunnan, ravitsemuksen, harrastukset, hygienian hoidon ja muuta, ja sovimme uuden ajan ensi viikon keskiviikolle klo 12.

 

Tapaamisen jälkeen soitin äidille, tiesin että maanantait ovat äidin vapaapäiviä mutta sain kuitenkin häneltä luvan käydä kotona kahvittelemassa kun hän ei ole paikalla. Jostain kumman syystä minulla oli outo tunne, johon ei auttanut muu kuin kahvi. Ihme juttu, vähän päälle 20- vuotiaaksi inhosin kahvia enkä juonut muuta kahviin liittyvää kuin Frezza Moccaa, siitä se kahvi- intoilu siis alkoi.

 

Matkustin bussilla 335 Raappavuorelle, äiti ei siis ollut kotona. Ryystin kolme kuppia kahvia maidolla ja sokerilla, söin kourallisen cashew- pähkinöitä, sitten palasin omaan kotiini bussilla 565.

 

Kävin pihalla tamppaamassa patjan, silitin kaksi tyynyliinaa ja kaksi mekkoa, laitoin sänkyyni puhtaat lakanat jotka ovat ne juuri ostetut Mauri Kunnaksen disainaamat ”Hui Kauhistus!”- lakanat joissa on söpöjä piirrettyjä lepakoita ja se dapper hämähäkki, jonka nimeä en muista. Olin juuri pessyt ne koneessa, niistä tuli hiukan ryppyisiä mutta muuten ihan mukavan tuntuisia.

 

Puoli seitsemän aikaan illalla lähdin käymään kuntosalilla. Jätin varmuuden vuoksi keittiön ikkunan auki jotta typerryttävä tonnikalan haju (oli tehnyt pari voileipää) haihtuisi, ja jätin varmuuden vuoksi myös parvekkeen oven auki.

 

Kuntosalilla kävelin juoksumatolla Manual- ohjelmalla puolisen tuntia, sitten yritin käyttää lihaskuntolaitteita mutta jostain syystä alkoi niin kovasti kivistämään, että päätin jättää kesken. Mutta ainakin yritin ja sain aika kivasti hikeä pintaan.

 

Perillä kotona söin iltapalaksi Rölli- muroja, aika ihmeellistä että tykkään muroista silloin kun ne ovat täysin kastuneita ja pehmeitä.

 

Huomenna menen varmaan käymään kotikotona, onneksi vanhempani asuvat lähellä. Sitten menen Myöhätuulen nuortenryhmään.