Eilisiltana kun podin jokailtaista maailmantuskaa, katsoin loppuun asti kirjastosta lainaamani DVD- kokoelman American Horror Story: Freak Show.

 

Nukuin hyvin, ja näin unta Harry Potter- elokuvista, Tylypahkasta ja Kelmien kartasta.

Näin myös unta 90- luvun kulttuurista, kuten Spice Girls- nukeista ja kirpeistä hedelmäkarkeista.

Toisessa unessa putsasin asuntoni lattian sillä höyrypuhdistimella, jonka aion hankkia ensi viikolla.

 

Heräsin aikaisin aamulla, katsoin älypuhelimeni kelloa; se oli vasta kymmentä vaille kolme aamulla. Olin täysin virkeä, mutta päätin jatkaa nukkumista.

Heräilin tunnin välein, ja seuraavan kerran katsoin kelloa puoli kahdeksalta aamulla.

 

Nousin kello kymmenen aikaan, otin aamulääkkeet, peseydyin ja pukeuduin.

 

Käynnistin läppärini ja tarkistin sähköpostini ja pankkitilini, sitten surffailin Tumblrissa ja Facebookissa.

 

Lähdin käymään asioilla, ensin palautin muutaman niteen kirjastoon ja sitten menin sosiaalitoimistoon viemään yhden laskun maksettavaksi.

Kysyin vahtimestarilta onko toimeentulotukihakemukseni jo käsitelty, hän vastasi että sosiaalityöntekijäni palasi juuri tänään sairaslomalta ja hänellä on iso pinkka papereita käsittelemättä. Se sai minut ihmettelemään miksei hänellä ollut ketään sijaisena, ottaen huomioon että monen sosiaalitoimiston asiakkaan tilanne on sellainen että jos he eivät saa tukea ravintoon ja asumiseen, heiltä jää jokapäiväinen leipä saamatta ja he saattavat tulla häädetyksi kotoaan jos vuokria ei makseta.

 

Palasin kotiin, tiskasin astiat ja silitin pyykkejä. Sitten lähdin uudelleen asioille, tällä kertaa kävin apteekissa hakemassa Solian- lääkereseptin joka oli siis mennyt vanhaksi. Vein sen psykiatrian poliklinikalle uusittavaksi, pyysin heitä uusimaan samalla erityisluvan kyseiselle lääkkeelle, ja myös Ketipinor- reseptini.

 

Kävin Niman ompelimossa, vein sinne vaaleanpunaisen Dirndl- mekkoni ja pyysin heitä päärmäämään helman taitteen siististi.

Olen ottanut tavakseni viedä joka maanantai yhden vaatteen korjattavaksi, jotta voin hakea sen rahapäivänä eli keskiviikkona.

Ensi kuussa olen menossa tapaamaan isoäitiäni viikon ajaksi, aion ottaa mukaani kaikki Dirndl- mekkoni. Niiden pitää olla korjatut ajoissa, sillä haluan näyttää edustavalta isoäitini silmissä.

Minulla on vielä sininen Dirndl- mekko, siinä on myös helman taite purkautumassa, ja vihreä mekko jota pitää leventää, ja violetti mekko jossa on repeämä, ja lukuisia muita vaatteita joista puuttuu nappi tai vastaavaa.

 

Palasin kotiin, hoitelin hieman kotitöitä, sitten ASPA- työntekijäni tuli käymään. Juttelimme aikamme, sitten sovimme uuden tapaamisen ensi viikolle samaan aikaan eli maanantaina kello puoli kolmen aikaan.

 

Lähdin samalla ovenavauksella hänen kanssaan ulos. Matkustin P- junalla Helsinkiin ja sieltä metrolla Hakaniemeen, menin suoraan Tyttöjen Talolle ja vietin siellä mukavan iltapäivän. Join pari mukia kaakaota, kirjoitin päiväkirjaani, ja juttelin muiden tyttöjen kanssa. En muistanut mennä Amos Andersonin taidemuseoon, mutta ehtiipähän sitä myöhemminkin.  

 

Lähdettyäni kävelin Kaisaniemen metroasemalle, ja tunsin elämän kohisevan suonissani. Oli hyvin keväinen olo.

Matkustin metrolla keskustaan ja sieltä P- junalla Myyrmäkeen.

 

Perillä kotona minulla oli niin maaninen ja harhainen olo että jouduin ottamaan iltalääkkeeni puoli tuntia etuajassa tasoittaakseni oloani.

Olin tuskastunut nettiyhteyteeni, joka ei siis toiminut. Onneksi älypuhelimeni nettiyhteys toimi oikein hyvin.

En jaksanut hoitaa iltatoimia, jaksoin kuitenkin pukea yöpaidan päälleni. Vasta joskus keskiyön maissa aloin harkitsemaan että harjaisin hampaani.