Pari päivää sitten otin tavakseni ottaa iltalääkkeet vasta joskus varttia vaille kello kymmeneltä illalla, mutta siitä seurasi se että olin maniassa lopun yötä. Viime yönäkin menin nukkumaan vasta ennen aamuneljää, ja silloinkin lähinnä siksi ettei minua huvittanut valvoa koko yötä ja melkein tunsin kuinka silmämunistani alkoi verisuonet poksahtelemaan.

 

Näin unia <i>Doctor Who</i>:sta; näytin ulkoisesti suosikkielokuvani <i>Ghost World</i> päähenkilöltä, Enid Coleslaw, jota näytteli Thora Birch. Minut oli adoptoinut miespari jotka näyttivät aivan toiselta ja kolmannelta Tohtorilta, he olivat ankaria mutta rakastavia kasvattajia.

Heräsin aamulla siihen että sain taas yhden tekstiviestin jossa mainostettiin jotakin, tällä kertaa HSL:ltä, että jos lataan älypuhelimeeni kertalipun niin saan alennusta. Höh höh.

 

Nousin kello kolmelta iltapäivällä, pikkutunneilla valvottu yö vaati veronsa ja sitä paitsi näin niin kivoja unia ettei tehnyt mieli herätä.

 

Heti noustuani heitin lääkkeet turpaan, pukeuduin uuteen Nanso- paitaani ja äidin hyväksymiin housuihin, sitten lähdin morjenstamaan vanhempiani.

 

Matkustin bussilla 565 Raappavuorelle, perillä kotona äiti oli paikalla ja ilmeisen hyvällä tuulella.

Join kahvia, surffailin netissä, myöhemmin päivällä kun isä oli paikalla ja ilmeisen pahalla tuulella, päätin livahtaa muualle.

 

Menin kotiin ja koin vitutusangstia, niin kuin yleensä kun kotonani ei ole suklaata. Viedäkseni ajatukseni muualle menin AO3- sivustolle ja löysin varsin mehukkaan slash- fanifiktion parituksella 10!Tohtori/Saxon!Mestari. Luin sitä kunnes heitin iltalääkkeet naamaan, vaihdoin yöpaidan päälle ja menin nukkumaan.

 

Että sillai.