Viikko sitten tein päätöksen, että alan ottaa iltalääkkeeni kello 21, eli tuntia myöhemmin kuin yleensä otan. Syynä on siis se että jos otan ne iltakahdeksalta, olen puolen tunnin päästä jo unelias ja se on aivan liian aikaisin.

En tiedä onko se syynä, mutta olen alkanut valvoa keskiyöhön asti ja heräämään aamuisin siihen, että ahdistavien unien jälkeen minulla on hankala olo.

 

Heräsin keskiyön jälkeen siihen että olin nähnyt pahaa unta, jossa yksi ystävistäni oli suuttunut minulle. Nukahdin ja heräsin aamulla nähtyäni lisää pahoja unia, suurin osa liittyi lapsuuteeni, yhdessä unessa olin eksynyt valtavaan ränsistyneeseen huvilaan, yhdessä yritin estää maailmanloppua.

 

Nousin kankeana sängystä, enkä jaksanut peseytyä enkä syödä aamiaista, otin vain aamulääkkeet ja pukeuduin. Kello oli jo kymmentä yli yhden iltapäivällä, minulla olisi omahoitajantapaaminen kello kahdelta.

 

Ehdin ajoissa psykiatrian poliklinikalle. Minusta on mukava tavata omahoitajaani Saijaa, hän on niin ystävällinen ja ymmärtäväinen minua kohtaan. Hän ei koskaan ivaile eikä kritisoi minua niin kuin ensimmäinen omahoitajani.

Juttelimme kaikenlaisista asioista jotka minua koskevat, sitten sovimme uuden ajan 25. helmikuuta klo 14:30, ja sain myös tietää että minulle on sovittu tapaaminen toimintaterapeutin kanssa maanantaina klo 14.

 

Tapaamisen jälkeen lähdin tapaamaan äitiäni, soitin hänelle ja kerroin olevani tulossa käymään.

Ehdin bussiin 571 ja matkustin Martinlaaksoon.

Join kahvia ja söin mitä löysin, sitten matkustin bussilla 571 Pähkinärinteeseen ja menin Myöhätuulen nuorisoryhmään.

Muut katsoivat elokuvaa <i>Boogeyman</i>, minä kirjoitin päiväkirjaani. En oikeastaan ole niin kiinnostunut kauhuelokuvista kuin joskus teininä.

Myöhemmin matkustin samalla bussilla Myyrmäkeen ja palasin kotiin, sitten lähdin kuntosalille.

Kävelin juoksumatolla 24 minuuttia, sitten käytin kaikkia saatavilla olevia lihaskuntolaitteita.

Kotiin palattuani minusta tuntui kuin en olisi ollut kuntosalilla ollenkaan, lihakseni eivät ole kehittyneet enkä koe minkäänlaista väsymystä. Yleensä väsyn pahemmin jos poikkean kirjastoon tai kauppaan, silloin olen niin kiukkuinen että oksat pois.

 

Perillä kotona vietin ihan mukavan illan, tiskasin astiat ja kirjoittelin päiväkirjaa.

 

Yhtäkkiä tuntui kuin minua olisi isketty jääpiikillä sydämeen, mielialani laski ja minua alkoi surettamaan ilman mitään syytä, tuli aivan lyijynraskas olo. Keitin kupillisen minttuteetä ja menin nukkumaan, tiesin että huomenna olisi rahapäivä ja täten parempi mieli.