En oikein muista enää mitä tein aamulla, mutta muistan sen että minulle soitettiin tänään keskipäivän aikaan psykiatrian poliklinikalta ja kerrottiin että tämänviikkoista psykologin tapaamista on taas siirretty, hä hää.

Noustuani otin aamulääkkeet ja pukeuduin ”ei ole mitään päällepantavaa”- asenteella.

Join pari mukillista kahvia, sitten kävin Myyrmannin Citymarketissa ostamassa Marabou Japp- suklaalevyn.

Iltapäivällä nukuin parin tunnin päikkärit, sitten lähdin tapaamaan vanhempiani. Äiti keitti minulle kahvia ja tarjosi sokeroituja donitseja, myöhemmin päivällä isä tuli töistä kotiin.

Illalla kävin taas viemässä kassillisen tavaraa UFF:in keräyslaatikkoon ja palautin pulloja.

Kun kävin viemässä roskat, minulle tuli hyvä mieli vaikka oli sateinen, kylmä ja pimeä ilta. Se herätti minussa muistikuvan siitä kun olin kymmenen vuotta aiemmin äitini kanssa taidemuseossa samanlaisena kylmänä ja pimeänä iltana.

 

Otin iltalääkkeeni kello yhdeksältä illalla, yleensä minua alkaa unettamaan tunnin päästä; jostain syystä olen viimeisen viikon ajan valvonut joka yö pikkutunneille asti, sanotaanko siihen asti kun kuulen naapureiden postiluukkujen kolisevan kun he saavat päivän sanomalehden.

Vietin pari tuntia penkoen kaappeja ja laatikoita, etsin tavaraa jota lahjoittaa pois ihan vain keventääkseni omaa materialistista taakkaani ja kotini siisteyden vuoksi. Löysin kaksi täyttä muovikassillista tavaraa.

Minulla oli sellainen turtunut ei- minkäänlainen olo. Ihan kuin en olisi ollut tietoinen ajasta ja ympäristöstäni, enkä tuntenut juuri mitään.

Soitin äidilleni, puhelun päätteeksi hän sanoi ”Nuku hyvin ja näe kauniita unia”, se ilahdutti valtavasti.

Kävin kuumassa suihkussa ja puin yöpaidan päälle. Menin sänkyyn pitkäkseni, mutta valvoin vielä pitkään läppärin, suklaalevyn ja kuivan hikan kanssa.