Jotenkin tämä suomiblogin päivittely tökkii, mutta yritetäänpä nyt.

 

Näin edellisyönä yhtä kaikkein yleisintä untani, sellaista jossa kuolin ja päädyin taivaaseen. Aluksi olin sellaisessa ”vastaanottokeskuksessa”, jossa kaksi virkailijaa ihmetteli että eihän tuon aika ole vielä loppu, minnekäs me sinut oikein sijoitetaan? Mutta sitten sain pääsylipun taivaaseen, ja menin niiden virkailijoiden kanssa syömään jäätelöä.

Toisessa unessa olin paniikissa kun Halloween oli tulossa, enkä tiennyt mistä saan tarpeeksi rahaa juhlien järjestämiseen. Toisessa unessa opiskelin lukiossa, josta sain lähtöpaperit koska mielenterveys. Sitten vielä toinen uni, jossa jouduin mielisairaalan osastolle ja yritin itku kurkussa selittää hoitajille että en kuulunut tänne, että olin vain eksynyt.

 

Noustuani nappasin älyhalon käteen ja tarkistin pankkitilini saldon. Kuinkas ollakaan, olin saanut sossun rahat päivää etuajassa. Maksoin Netflix- jäsenyyden Paypalin kautta; kuten yleensä, ensin se ilmoitti että maksu epäonnistui, mutta antoi minun kuitenkin käyttää Netflixiä ja sitten sain sähköpostia siitä että maksu onnistui. Niin käy joka kuukausi.

 

Puin päälleni violetit Iines Ankka- kuvioiset pyjamahousut ja mustan puolipitkähihaisen puseron, jossa on rönsykaulus ja punavihreitä kirsikkaterttukuvioita. En löytänyt siihen sopivia koruja, vaikka olen päättänyt että alkaisin jatkossa pitämään enemmän koruja.

 

Lähdin käymään pankissa nostamassa rahaa, en yleensä nosta automaatilta koska pankkini veloittaa euron jokaisesta automaattinostosta. Sitäpaitsi minusta on ihan mukava käydä pankissa, siellä saa inhimillistä kontaktia.

Sitten kävin Pelastusarmeijan kirpputorilla ostamassa aidon 80- lukulaisen Marimekko- mekon, sitten kävin Myyrmannin Suomalaisessa ostamassa uuden päiväkirjan, ja Citymarketissa ostamassa viikon ruuat ja hieman suklaata ja pullokahvia, sekä uuden taide- esineen; My Little Pony: Friendship is Magic- taikaponin nimeltään Blossomforth, sillä on sellaiset läpinäkyvät siivet joiden sisällä on vettä ja glitteriä. Minulla on yksi samanlainen nimeltään Lily Blossom.

 

Perillä kotona alkoi närkästyttää kun kämppäni on kuin hävityksen kauhistus; matto rutussa, lahjanpaketoimisvermeet pitkin lattioita, roskat viemättä. Hoidin pikasiivouksen, laitoin ostokset paikoilleen, selailin hieman suomitumppuja ja söin Marabou Japp- suklaata. Olo koheni huomattavasti.

 

Oli aikamoinen perjantaifiilis, tuntui mukavalta kun ei ollut kiire minnekään ja sai vain neuloa ja surffailla netissä.

No myöhemmin sitten kyllästyin nyhjöttämiseeni ja soitin äidille kysyäkseni, saanko tulla käymään. Äiti sanoi että joo.

 

Katsoin bussiaikatauluja HSL:n sivuilta ja huomasin että kaikki bussit, joilla yleensä matkustan vanhemmilleni, olivat menneet minuutti sitten ja seuraavat lähtisivät vasta 20:n minuutin päästä. Bussi 574 puolestaan lähtisi vajaan kymmenen minuutin päästä, sinne siis.

 

Otin mukaani uuden päiväkirjani ja työn alla olevan ”4. tohtori”- kaulaliinan, läppäriä en hennonut ottaa vaikka olin kirjoitusvireessä.

 

Ehdin ihan mukavasti bussiin 574, perillä kotona äiti kurkkasi kylpyhuoneesta ja märisi pyjamahousuistani.

 

Juotiin kahvit ja neulottiin, toivoin ettei äiti ottaisi puheeksi opiskelua tai työntekoa.

Selitin äidille että nykyisesti neuleestani tulee kaulahuivi. Selitin myös että kun olen saanut tämän raidan yhtä pitkäksi kuin se on leveä, alan neulomaan toista samanmittaista raitaa. Äiti sitten totesi: ”Eihän nyt kahdesta raidasta saa tarpeeksi pitkää kaulaliinaa”. Vedettyäni henkiset naamapalmut, selitin että neulon siihen useamman raidan.

 

Äiti lähti iltalenkille ja minä jäin kotikotiin lukemaan sanomalehteä. Siinä oli kiintoisa yleisönosastonkirjoitus koulukiusaamisesta.

Kuten yleensä kun olen yksin, aloin väittelemään minua härnäävien ääniharhojen kanssa. Juuri silloin isä saapui töistä kotiin, onneksi älysin napittaa turpani.

 

Menin halaamaan isää ja kysyin että oliko mukava päivä töissä, hän vastasi ”Ei”. Älysin että isä tahtoi varmaan olla rauhassa, joten päätin lähteä. Sanoin isälle ”Hei isä, mä lähden nyt” johon isä vastasi ”Hyvä”. Siinä päivän toinen naamapalmu.

 

Käppäilin Martinlaakson bussiasemalle, matkustin bussilla 510 Myyrmäkeen ja kävin Myyrmannissa. Ihastuin ikihyviksi BR Lelut- myymälän tarjontaan ja päätin lisätä ostoslistalleni muutaman Smurffi- figuurin ja pari merenneitofiguuria.

 

Perillä kotona tajusin unohtaneeni ottaa aamulääkkeet, ei ihmekään että minulla oli paha olla. Minua huimasi ja pää tuntui olevan täynnä ilmaa, korvakäytäviä kutitti, ja oli päällä yleinen vitutus.

 

Joskus olen miettinyt että jos nyt yhtäkkiä parantuisin skitsofreniasta, voisin nauttia elämästäni paremmin. Ei tarvitsisi jatkuvasti elää pelossa, että jos pelkästään nousee sängystä mennäkseen suihkuun, ääniharhat alkavat kiusaamaan niin että istuu suihkun lattialla yrittämässä saada hengitystään tasaantumaan.

Olisi tarpeeksi energiaa siivota ja ulkoilla ja urheilla, ei tarvitsisi pelätä näkymätöntä uhkaa joka vaanii ulkona eikä tarvitsisi epäillä ihmisten ystävällisiä tarkoitusperiä. Voisi opiskella ja tehdä töitä.