Tein tuossa uutenavuotena päätöksen että kirjoittaisin suomenkielisen blogimerkinnän ainakin kerran päivässä aiheesta ”jokapäiväinen elämä”, mutta sanotaanko noin että neuroosit estävät. Livin’ la vida loca.

 

Näin unta jossa olin hoidossa psykiatrisessa sairaalassa joka sijaitsi keskellä lumista peltoa. Yhtenä iltana minut vain lempattiin pihalle, ja yritin ehtiä bussiin joka veisi minut kotiin. Myöhästyin ensimmäisestä ja jouduin odottamaan melkein kaksi tuntia seuraavaa. Paleli ja vitutti. Näen aika usein bussiinehtimisunia, ja mielisairaala on myös toistuva aihe.

Toisessa unessa Kiasman ensimmäiseen kerrokseen oli perustettu Hennes & Mauritz- myymälä, sieltä löytyi kaikkea kivaa mutta harmittelin kun minulla ei ollut rahaa. Muut asiakkaat olivat töykeitä minua kohtaan. Näen aika usein unia jossa olen rahattomana kaupassa, ja sellaisia joissa olen riidoissa ikäiseni naisen kanssa.

Sitten vielä se kolmas uni, jossa kävelin pitkin Vantaan katuja ja surin sitä kuinka kaikki puut oli kaadettu ihan vain siksi että saataisiin rakennettua kalliita asuntoja. Tämä uni ei toistu yhtä usein kuin muut, mutta en millään lakkaa ihmettelemästä miksi Vantaalla on ainakin viisi tuhatta koditonta samaan aikaan kun taloja rakennetaan lisää ja lisää.

 

Älypuhelimeni herätyskello herätti minut kello yhdeksältä, otin sen pois päältä ja menin takaisin nukkumaan. Nousin tasan tunnin ja 45 minuuttia myöhemmin.

 

Otin aamulääkkeet ja puin päälleni saman kuusenvihreän pitkähihaisen minimekon joka oli ollut päälläni jouluaattona. Ei ehkä kaikkein soveliain arkipäivän askareisiin, mutta mitäpä siitä.  

Käynnistin läppärin ja menin nettipankkiin. Kappas mokomaa, olin saanut 85 euroa, joista viisi oli plussapisteistä kertynyttä.

 

Menin samantien pankkiin nostamaan rahat. Ulkona paistoi aurinko ja oli pakkasta, mutta minua ei paleltanut sen enempää. Menin pankkiautomaatille tulostamaan tiliotteet.

 

Menin sossuun täyttääkseni toimeentulotukihakemuksen saadakseni maksusitoomuksen erityisluvalliseen reseptilääkkeeseen; olin tilannut Solian- lääkettä 100 tablettia, jonka pitäisi riittää noin kolmeksi kuukaudeksi. Yksi paketti maksoi 311 euroa, joka on siis liian kallis minun budjetilleni.

Otin vahingossa väärän lomakkeen, sen jonka tarkoitus on ilmoittaa uudesta pankkitilistä, ja otin toisen lomakkeen toivoen että se on se oikea.

Täytin lomakkeen niin selkeästi kuin osasin. Kun saavuin siihen kohtaan mihin piti täyttää vuokran suuruus ja tukiaisten määrä, päätin kirjoittaa suurpiirteisen arvion sillä olin unohtanut kuinka iso vuokrani on ja paljonko saan Kelasta rahaa.

Myyrmäen sossussa on kaksi respaa, jotka ovat kuin toistensa vastakohdat; toinen on puhelias ja ystävällinen, toinen on tyly ja vähäsanainen. Jätin lomakkeeni sille ystävälliselle.

 

Poistuin sossusta raskain sydämin, mutta olin iloinen siitä että minulla oli kotona valmiiksi ruokaa ja perjantaina saisin vielä enemmän rahaa.

 

Menin enstemmäiseksi Myyrmannin BR Lelut- myymälään ostamaan My Little Pony- pussilakanasetin, olin käynyt maanantaina asettamassa sen varaukseen.

Sitten menin Glitter- myymälään ostamaan kaulakorun, hopeanvärisen ketjun jossa on hopeanvärinen sydämenmallinen ”kehikko” jossa on vaaleanpunaisia lasitimantteja.

 

Kävin Citymarketissa ostamassa litran maitoa, kaksi laskiaispullaa mantelimassalla, kaksi Marabou Japp- suklaalevyä, ja kaksi Frezza Mocca- kahvipulloa. Sitten kävin Ärrällä ostamassa Spotify Premium- lahjakortin.

 

Kotiin palattuani laitoin tavarat paikoilleen ja pesin koneellisen pyykkiä. Jynssäsin vessanpöntön ja imuroin lattian, kuten joka keskiviikko. Päätin vaihtaa pitsimekon pitkään kukkahameeseen ja Moomin Valley- puseroon.  

 

Päätin lähteä Helsinkiin. Matkustin bussilla 560 Mellunmäkeen, sieltä metrolla Kaisaniemeen ja kävin Euron kaupassa. Se on yksi suosikkikaupoistani Helsingin keskustassa.

Siellä myytiin My Little Pony- figuureja ja muuta minulle kelpaavaa.

 

Matkustin metrolla Kamppiin ja kävin kauppakeskuksen Suomalaisessa Kirjakaupassa ihkuttamassa päiväkirjoja.

Matkustin metrolla Rautatientorille ja kävin Cybershopissa.

 

Matkustin P- junalla Myyrmäkeen, kävin vielä yhden kerran Myyrmannissa ja huomasin että Suomalaisessa Kirjakaupassa oli Eino Leinon runokokoelmakirja alennuksessa. Lisäsin sen ostoslistalleni.

 

Menin kotiin, myöhemmin illalla kävin palauttamassa pulloja.

Kotiin palattuani tein pari tonnikalavoileipää, selailin suomalaisia Tumblr- blogeja, ja kello kahdeksalta otin iltalääkkeeni. Tajusin lajitelleeni pillerit väärin, minulla ei ole enää Solian- lääkettä jäljellä huomisaamuksi. Luulen että menen heti aamusta käymään sosiaalitoimistossa hakemassa maksusitoumuksen ja menen saman tien apteekkiin ja otan heti sen jälkeen lääkkeeni.

Tajusin juuri, että minullahan on kosmetiikkalaukussa yksi pillerilevy jokaisesta reseptilääkkeestä, mukaan lukien Soliania. Otin sen ja lajittelin Dosettini uudelleen, sitä riittää sittenkin ensi viikon keskiviikkoon. Hyvä hyvä.

 

Kävin suihkussa ja pesin tukkani, tämä on yksi kalenteriin merkityistä tukanpesupäivistä.

 

Huomenna olisi kuntosalipäivä, mutten tiedä jaksanko mennä. Pitäisi syödä kunnon aamiainen jos meinaa jaksaa, mutta minulla on nykyään aika huono ruokahalu.

Aamiaiseksi olisi saatavilla neljän viljan luomupuuroa luomuhunajalla, tomaatti ja porkkana ja satsuma tuorepalaksi, ja lasi maitoa. Kuntosalille meno ei välttämättä huvita pakkasen ja liukkauden vuoksi, mutta olisihan se ihan jees mennä kuntoilemaan. Ei siitä ainakaan mitään pahaa seuraa, jos ei mitään hyvääkään.

Jos nyt kumminkin jaksan mennä kuntosalille, vedän sen saman rutiinin eli ensin kävelen juoksumatolla 20 minuuttia Manual- ohjelmalla reipasta hölkkää, sitten 4 minuuttia Cool Down- ohjelmalla. Sitten käytän jokaista lihaskuntolaitetta, sitten nostelen käsipainoja.

 

Niin ja pitää myös käydä sosiaalitoimistossa tiedustelemassa onko minulle myönnetty kyseinen maksusitoomus, ja sitten pitää kipaista apteekin kautta. Ja tietenkin toivoa että kyseinen lääke on saapunut sinne, se pitää tilata erikseen tukusta.

ASPA:n toimistolla on klo 16 ryhmä, jonkinlainen tietovisailu. Taidan mennä paikan päälle vain kirjoittamaan päiväkirjaa, en sit millään kehtaa osallistua mihinkään tietovisailuun.

Voisin käydä myös tapaamassa äitiä, en vain tiedä missä välissä.