Viime aikoina on ollut niin puuhakasta, etten ole ehtinyt päivitellä suomiblogiani. Enkkublogia sen sijaan päivittelen ahkerammin, mutta en aina ehdi päivittää molempia blogeja samana päivänä ja sen ohella vielä kirjoittaa paperipäiväkirjaa.  

 

Viime viikon keskiviikkona ja torstaina pääasiassa shoppailin ystävieni seurassa.

Keskiviikkona ostin Hakaniemen myymälästä nimeltään Hakalaukku uuden repun, isokokoinen musta jossa on monta taskua. Se sopii hienosti minun tarpeisiini.

Mirette tuli samana päivänä minulle yöksi. Tarvitsin hänen kantoapuaan, sillä olin menossa torstai- aamupäivänä shoppaamaan oikein olan takaa; ostin Myyrmannin Cubus- myymälästä neljät mustat legginsit alennuskuponkia käyttäen. Pidän aina kylmänä vuodenaikana minkä tahansa vaatteen alla legginsejä, ja mustahan nyt sopii minkä tahansa värin kanssa.

Hakaniemen Ekolosta ostin sinivalkoisen Globe Hope- esiliinan, sain sen puoleen hintaan.

Kampin Ruohonjuuresta ostin pienen violetin Lunette- kuukautiskupin, minulla oli aiemmin käytössä samankokoinen mutta väritön josta leikkasin antennin liian lyhyeksi. Siinä värittömässä on se huono puoli että kuukautisveri värjää sen ikävän ruskeankeltaiseksi, violetissa ei ole samaa ongelmaa.

Samana päivänä maistoin Starbucks- kahvilan surullisenkuuluisaa ”pumpkin spice”- juomaa, minusta se ei maistunut kovinkaan hyvälle. Enemmän se maistui piparille ja kanelille, sellaiselle jouluisalle.

Viikonlopun aikana siivosin kotini lattiasta kattoon, sunnuntaina kävin Jäähyväiset Martinkeskukselle- tapahtumassa Mireten kanssa.

Maanantaina nukuin melkein koko päivän. Tajusin että älypuhelimeni on mennyt rikki, muuten se toimii mutta siitä ei kuulu ilmoitusääniä, vaikka asetuksien mukaan niiden pitäisi olla päällä. Huomenna käyn Elisa Shopitissa hankkimassa Samsung Galaxyn.

Minun olisi pitänyt olla kello kahdelta iltapäivällä psykiatrian poliklinikalla perhetapaamisessa, olin laittanut älypuhelimeni herätyskellon soimaan varttia vaille, mutta minkäs teet kun siitä ei ollut lähtenyt ääntä enkä myöskään ollut herännyt kun äitini ja omahoitajani olivat soittaneet minulle. Myöhästyin tapaamisesta puoli tuntia, mikä oli ihan hyväkin sillä tapaaminen oli tarpeeksi tukala minun kannaltani. Äiti ei sentään itkenyt kertaakaan, ja tapaamisen jälkeen hän tarjosi minulle kupin vaahtokarkin makuista kaakaota ja palasen sitruunajuustokakkua Wayne’s Coffee- kahvilassa.

Illemmalla menin Tyttöjen Talolle, mutten osannut rentoutua sillä olin tietoinen rasvaisesta tukastani, huonosta ryhdistäni, ihottumastani, ja muista ulkonäköön liittyvistä asioista. Onneksi tapasin Mireten, menimme yhdessä hänen kämpilleen syömään mozzarellatikkuja. Se sai minut unohtamaan huoleni loppupäiväksi. 

 

Tänään nukuin koko iltapäivän, ei siksi että olisin väsynyt vaan motivaation puutteen vuoksi. Olisinhan voinut tiskata astiat ja silittää pyykit ja soittaa pari puhelua ja käydä diakoniatoimiston päivystyksessä juttelemassa taloudellisesta tilanteestani, mutta minkäs teet kun ei elämänhalu riitä.

 

Olisin käynyt tänään Myöhätuulen nuortenryhmässä, mutta paikan päälle saavuttuani ovi oli kiinni ja verhot vedetty ikkunoiden eteen, eikä ketään ollut paikalla.  

Kävin äitini luona, hän tarjosi kahvia ja sympatiaa ja antoi minulle vähän käteistä rahaa. Hän oli myös nauhoittanut minulle Tod Browningin elokuvan Freaks, jonka aion katsoa kun käyn hänen luonaan perjantaina.

Kun isä palasi kotiin, halasin ja pussasin molempia vanhempiani ja läksin kotiin. Kävelin leveästi hymyillen bussipysäkille, perillä Myyr Yorkissa kävin Citymarketissa ostamassa kynsien kiillottamiseen tarkoitetun viilan ja ripsenkihartimen; en aio koskaan enää käyttää meikkiä, mutta aion kuitenkin tehdä itsestäni luonnollisesti kauniin. Ostin myös ison paketin Serlan vessapaperia.

 

Kotiin palattuani sain silitettyä ainakin osan pyykeistä, ja tiskattua ainakin osan astioista, mutta lähinnä vain huitaisten sillä olin huonolla tuulella; arkipäiväiset harhani kiusasivat minua taas yhden kerran, ja yritin saada ne vaikenemaan puhumalla niille järkeä, mutta se ei auttanut. Olin niin ärtyneellä tuulella että minun piti ottaa muutama rauhoittava.