Nukuin viime yön aika huonosti, vaikka olin muistanut ottaa iltalääkkeeni. Minulle tuli tunne siitä että teki mieli syödä jotain suolaista, ja surffailla netissä, mutten halunnut häiritä äitiäni. Kuten mainitsin aiemmin, olin yökylässä vanhempieni kotona.

 

Näin unta jossa katsoin vanhoja <i>Doctor Who</i>- jaksoja. Unessa kaikki Gallifrey- planeetan asukkaat muuttuivat Mestarin juonen ansiosta samannäköisiksi kuin yksi Mestarin näyttelijä, Peter Pratt, joka näytteli Mestaria vahvasti maskeerattuna mädäntyneeksi ruumiiksi.

Unessa Dalekit hyökkäsivät kyseiselle planeetalle, ja söivät kuolleita lintuja. Se pelotti minua, vaikka Dalekit nyt eivät ole kovinkaan pelottavia.

 

Nousin kello seitsemältä aamulla ja menin katsomaan mitä äitini puuhailee, hän luki päivän sanomalehteä. Sanoin hänelle että aion nousta jo, sillä en saa enempää unta. Hän sanoi että okei.

 

Otin aamulääkkeet, harjasin hampaani, pesin kasvoni, rasvasin ihoni Aqualanilla, pukeuduin, ja nautin aamiaiseksi kaurapuuroa, kahvia, ja hiukan hedelmiä.

 

Ulkona oli sateisen näköistä. Ihan hyvä että välillä sataa, ilma raikastuu ja luonto kukkii.

 

Tarkistin Spotifyn kautta suositukset, ja huomasin että Kitkerät Neitsyet ovat julkaisseet uuden albumin, <i>Akanasta tulee jyvä</i>. Ihanaa!

 

Korvani olivat vieläkin tukossa, vasen korva puolittain ja oikea korva kokonaan.

Päätin että lähtisin samalla ovenavauksella äitini kanssa, matkustaisin bussilla kotiin, veisin matkalaukkuni kämpilleni, ja sitten kävisin terveyskeskuksessa tarkistuttamassa mikä korvissani on vialla.

 

Aamupäivän mittaan join kahvia, kirjoitin päiväkirjaani, surffailin netissä, ja autoin äitiäni viemään roskat kierrätykseen.

 

Myöhemmin päivällä lähdin omaan kotiini. Pakkasin kamppeeni ja romppeeni, halasin äitiä ja sanoin että tulen taas huomenna käymään.

 

Matkustin bussilla kotiin, laitoin matkatavarani paikoilleen, ja vaihdoin vaatteet.

 

Lähdin käymään terveyskeskuksessa. Jonotusnumeroni oli 43, ja minun edelläni oli 11 vuoroa.

Suvicita soitti minulle ja kertoi että hän on tänään menossa tapaamaan Eleclyaa hänen uudessa kodissaan. Soitin Miretelle ja sovimme yhdessä että menisimme kolmisteen.

 

Soitin myös Jipelle, paikallisen kirkon diakoniatyöntekijälle kysyäkseni järjestetäänkö seurakunnan nuortenryhmiä enää. Ne ovat kuulemma nyt kesätauolla, mutta alkavat taas syksyllä; ja että voin  osallistua sinne vaikka olenkin jo 28- vuotias.

Soitin myös vakio- ompelimooni, ja sovin ompelijan vaimon kanssa että maksaisin korjatut Dirndl- mekkoni 22. päivä. Pahoittelin sitä että maksaminen venyy, vetosin pienituloisuuteeni ja siihen että yleensä maksan kaikki ompelutyöt viimeistä penniä myöten vaikka pitkän ajan päästä. Hän sanoi ymmärtävänsä tilanteeni, ja että oli hyvä että ilmoitin.  

 

Kun minun vuoroni tuli, hoitaja kurkkasi korviini valosondilla ja kommentoi että molemmat korvakäytäväni ovat tukossa vaikusta. Hän neuvoi ostamaan apteekista korvatippoja, laittamaan niitä sekä lauantaina ja sunnuntaina molempiin korvakäytäviin, ja tulemaan maanantaina klo 11:00 lääkärille korvahuuhteluun. Asia selvä.

Kysyin voinko samalla varata ajan hammaslääkärille, hän sanoi että se pitää varata erikseen.

 

Kävin samalla sossussa viemässä pari laskua. Sitten menin apteekkiin ostamaan halvimpia korvatippoja.

 

Kävin Citymarketissa ja mietin mitä ostaisin, päätin ostaa vain yhden smoothien ja palata kotiin. Alan olla Innocent- terveyssmoothieisiin yhtä koukussa kuin Frezza Mocca- jääkahvijuomaan aikoinaan. Onneksi pääsin jälkimmäisestä yli.

Olin hieman allapäin.

 

Perillä kotona puuhastelin kaikenlaista; neuloin peittotilkkuja, teippasin kuvia seinille, kuuntelin musiikkia, kirjoitin päiväkirjaa, leikkasin kynteni, jaoin molemmat dosettini.

 

Myöhemmin Suvicita tuli luokseni, menimme yhdessä tapaamaan Miretteä joka odotti meitä kauppakeskuksessa. Kävimme lähimarketissa, minä ostin purtilon salmiakkivanukasta, creme brulee- vanukasta, ja suklaavanukasta jossa oli kermavaahtoa päällä. Ostin myös punaista maitoa Eleclyalle kun hän oli sitä nätisti pyytänyt ostamaan, ja itselleni kauralla täytettyjä karjalanpiirakoita noin niin kuin verensokeria nostamaan.

 

Suvicita kyyditsi meidät autollaan Eleclyan kotiin. Kuinkas ollakaan, Eleclya ei ollut vielä kotona, joten istuimme rappukäytävässä. Myöhemmin Eleclya saapui Odessan kanssa.

 

Meillä oli hauskaa yhdessä, myöhemmin päivällä menimme käymään Odessan luona. Hän asui ihan viereisessä kerrostalossa, siellä oli kans hauskaa.

 

Myöhemmin päivällä Suvicita kyyditsi minut ja Mireten juna- asemalle. Onneksi meidän molempien junat lähtivät samalta laiturilta; Mirette matkusti Helsinkiin, minä kehärataa pitkin.

 

Perillä kotopuolessa olin harvinaisen hyvällä tuulella kuunneltuani musiikkia koko matkan ajan, nyt kun minulla on hyvät kuulokkeetkin.

Päätin että jatkossa kuuntelisin aina musiikkia lähdettyäni ovesta ulos; silloin minulla ei ole aikaa kuunnella harhoja, eikä ärsyttävää meteliä, olen hyvällä tuulella, pystyn keskittymään. Eikä musiikki ole koskaan niin kovalla että vaurioittaisin kuuloani, tai etten kuulisi kenenkään puhetta tai vaikka auton tööttäystä. Ja parasta on se että kun minulla on näkyvästi kuulokkeet, ahdistelijat jättävät minut rauhaan.

 

Kävin supermarketissa ostamassa kolmen millin neulepuikot, niin voin paremmin neuloa peittotilkkuja. Olen ottanut osaa tällaiseen projektiin jossa neulotaan tilkkuja, joista ommellaan peittoja, jotka lahjoitetaan viluisille onnettomille.

 

Perillä kotona nautin hieman keittoa illalliseksi, ja otin iltalääkkeeni.

 

Huomenna aion heti ensi töikseni vaihtaa pyyhkeet, pestä ne lakanoiden kanssa, ja laittaa puhtaat lakanat omaan sänkyyni. Täytyy myös viedä roskat, silittää pyykit, ja tiskata astiat.

HoivaOnni- työntekijäni tulee käymään varttia vaille kello yksi iltapäivällä. Sen jälkeen menen käymään äitini luona, sen jälkeen menen käymään Kiasmassa.