Näin taas ahdistavia unia. Tai oikeastaan ihan kivoja unia, joissa oli kauniita kesäisiä ja talvisia maisemia, ja sehän minua suretti kun ulos katsoessa näkee vain loskaa. Näin myös unta Doctor Who:sta, se on nykyään aika yleinen aihe unissani.

Herättyäni yritin tulkita unia tarkemmin; olin uneksinut lumisista havumetsistä ja aurinkoisista viljapelloista, niitähän löytyy ihan täältä länsi- Vantaalta. Ja tykkäänhän minä myös kuranruskeista, sateenharmaista päivistä.  

 

Noustuani kello oli jo puoli kaksi iltapäivällä. Otin aamulääkkeet, pukeuduin, ja käynnistin läppärini kirjautuakseni nettipankkiin. En viitsinyt peseytyä enkä nauttia aamiaista, kun tiesin että oli tiedossa rahnaa.

Olin saanut 80 euroa, 21 euroa meni läppärin & nettitikun kuukausittaiseen osamaksuun, noin kymmenen euroa meni Netflix- palvelun uusintaan, jäljelle jäi noin 50 euroa.

Menin pankkiin nostamaan loput. Taas oli satanut lunta, harmitti suuresti. Tulisi se kevät nyt vaan, vaikka etuajassa.

 

Kävin pankissa nostamassa loput rahat, sitten menin Myyrmannin Citymarkettiin ostamaan uuden tyynyn; sellaisen Allergia & Astmaliiton hyväksymän tyynyn, joka on valmistettu ympäristöystävällisistä kuiduista, ja joka oli kaiken huipuksi tarjouksessa.

Muuta en kehdannut ostaa, etteivät rahat loppuisi saman tien. Tällä viikolla minulla olisi paljon ostettavaa; uuden tyynyn ohella tarvitsisin uuden pussilakanasetin, minun pitäisi myös hankkia uimahallikortti ja maksaa tilaamani teatterilippu. Ja samaan syssyyn pitäisi saada viikon perusruuat ja ekologiset hygieniatuotteet, alusvaatteetkin ovat lopussa.

 

Palasin kotiin allapäin, ja laitoin tyynyn paikoilleen. Edellinen tyyny alkoikin olla muhkurainen, ja siinä oli epämääräisiä keltaisia ja ruskeita tahroja ja jälkiä nenäverenvuodosta. Päätin lähteä tapaamaan äitiäni, soitin hänelle ja kerroin olevani tulossa kylään.

 

Matkustin bussilla 574 Martinlaaksoon. Perillä kotikotona keitin kahvia ja söin fetajuustoa ja cashew- pähkinöitä.

 

Myöhemmin päivällä matkustin bussilla 335B Myyrmäkeen ja sieltä bussilla 39 Munkkiniemeen, olin menossa katsomaan ilmaista näytelmää paikalliseen kirjastoon. Näytelmän nimi on <i>Rosa Liksomin naiset</i>, siinä on siis aiheena Rosa Liksomin novelleissaan kuvaamat naishahmot.

 

Onneksi paikat eivät olleet muuttuneet kovinkaan siitä asti kun kävin viimeisen kerran, siitä on nimittäin jo vuosikymmen. Löysin nopeasti Munkkiniemen kirjastoon.  

Näytelmä oli aika pienimuotoinen, siinä kaksi naisnäyttelijää tulkitsi Rosa Liksomin novelleista tuttuja naishahmoja. Olin aiemmin lukenut kyseisiä novelleja, suosikkini oli se missä leskiäiti kertoo elävänsä pelkällä suklaalla. Tunnistan itseni siitä novellista, minun ruokavaliooni kuuluu kaksi levyä Marabou Japp- suklaata päivässä eikä sitten muuta.

 

Näytelmän jälkeen matkustin ratikalla keskustaan, sieltä P- junalla Myyrmäkeen, ja kävin Myyrmannin Citymarketissa ostamassa uuden pussilakanasetin, joka sattui olemaan tarjouksessa. Se on valkoinen ja siinä on Mauri Kunnaksen piirtämiä suloisia lepakoita.

 

Kotiin palattuani olin valtavan pahalla tuulella, koska PMS. Otin iltalääkkeet ja jaksoin peseytyä kunnolla, jaksoin myös pestä koneellisen pyykkiä, mutta jouduin suorastaan pakottamaan itseni ottamaan pyykit pois koneesta ja ripustamaan ne.