En ole päivittänyt vähään aikaan mielipahastani johtuen; minulla on joka kuukausi aivan helvetilliset PMS- oireet, minusta tulee masentunut melkein itsetuhoisuuden partaalle, ja niin raivostunut että olen melkein psykoosissa.

Kuukautiskupin käyttö on myös raivostuttavaa, aina on hilkulla saako sen sisään ja saako sen ulos. Ostin joskus vuonna nakki ja muusi läpikuultavan Lunette- kupin ja leikkasin siitä antennin pois, olen päättänyt ostaa uuden; mieluusti violetin, sillä se ei kellastu, enkä leikkaa siitä antennia pois.

 

Nukuin viime yön sohvasängyssäni, sillä en ollut jaksanut laittaa viikonlopun aikana puhtaita lakanoita sänkyyni.

Näin aika todentuntuista unta, jossa olin kotikotona omassa huoneessani. Hetken luulin jo olevani siellä, mutta sitten heräsin omasta sängystäni.

Näin myös aika ikäviä painajaisia, ketutti jo valmiiksi kun heräsi.

 

Noustuani otin aamulääkkeet, pesin rähmät silmistä ja rasvasin kasvoni, pukeuduin ja söin aamupalaksi Nutella- levitettä suoraan purkista.

 

Minulla oli tänään omahoitajan tapaaminen psykiatrian poliklinikalla, se piristi minua hieman.

Olin tietoinen siitä etten ollut käynyt suihkussa moneen päivään, ja äänenikin kuulosti jotenkin painuneelta.

 

Tapaamisen jälkeen menin vessaan tekemään kasvolihasharjoituksia, eli siis vääntelin naamaani.

 

Torilla tapasin äitini, söimme yhdessä rasiallisen vadelmia.

 

Menin kotiin, myöhemmin päivällä ASPA- työntekijäni Kaarina tuli käymään.

Juttelimme eri asioista samalla kun tiskasin astioita. Olen pitkän aikaa toivonut että minulla olisi astianpesukone, on tylsää sutia astioita likavedessä kun ne eivät tunnu siitä puhtaammaksi tulevan.

 

Kaarinan lähdettyä keitin lounaaksi pussipastaa, vuohenjuustolla ja rucolalla maustettua. Sen jälkeen imuroin asuntoni lattian ja lähdin uimaan.

 

Myyrmäen uimahalli on juuri nyt suljettu, joten matkustin bussilla Martinlaaksoon ja kävin Martinlaakson uimahallissa. Siinä vaiheessa harhat alkoivat taas kiusaamaan minua, en jaksanut uida kuin kolme altaanmittaa ja olla saunassa vaan puoli minuuttia.

 

Matkustin bussilla Myyrmäkeen, vietyäni uimaromppeeni kotiin päätin lähteä käymään Amos Andersonin taidemuseossa.

 

Matkustelin junalla Helsinkiin, siinä vaiheessa oli alkanut sataa vettä ja minulla oli ”härökohtaus”; verensokerini meni niin matalalle, että reagoin siihen sekä fyysisesti (polvet tärisivät, hampaat kalisivat, silmät seisoivat päässä) ja psyykkisesti (koin että kaikki ympärilläni uhkasi minua, että kohta räjähtäisin kappaleiksi).

 

Museokäynti kyllä piristi minua. Poistuttuani kävin Forumin Alepassa ostamassa Milky Way- patukan saadakseni verensokerini nousemaan.

 

Tarkoitukseni oli matkustaa junalla Myyrmäkeen, mutta junalla oli seisokki, joten matkustin metrolla Rastilaan ja sieltä bussilla Myyrmäkeen.

 

Kun vihdoin ja viimein olin kotona, onnistuin pesemään kaksi koneellista pyykkiä, viemään roskat, ja viemään sekä maton että sijauspatjan ulos tomutettavaksi, laittamaan puhtaat lakanat sänkyyni, ja peseytymään iltalääkkeiden jälkeen.

 

Tulin miettineeksi että tämä päivä oli hyvä juuri siksi että sain tehtyä niin paljon; siivosin, urheilin, kävin museossa, ja olin sosiaalinen.