Eilisiltana nukkumaan mentyäni tulin ajatelleeksi, että ihminen ei koskaan huomaa tietoisesti nukahtavansa. Ajatus jäi askarruttamaan minua.

 

Näin unta jossa olin perheeni entisellä kesämökillä vanhempieni ja veljeni kanssa. Unessa olin sanoinkuvaamattoman iloinen siitä että olin vihdoinkin päässyt mökille nähtyäni siitä niin paljon unia; ette voi uskoa sitä ketutuksen määrää kun heräsin ja tajusin että se oli taas unta.

 

Nousin ja otin aamulääkkeet, pukeuduin Hello Kitty- pyjamahousuihin ja violetti- musta- raidalliseen puseroon.

 

Kirjauduin nettipankkiin niin kuin joka aamu. Ja kuinkas ollakaan, olin saanut tukiaiset etuajassa. Normaalisti saan ne keskiviikkoisin, mutta ilmeisesti kuun vaihde vaikutti asiaan.

Maksoin kuntosalin kuukausittaisen jäsenyysmaksun ja lähetin taiteilijaystävälleni Luisalle 20 USA:n dollaria.

Yritin varata lipun 21. marraskuuta näytettävään elokuvaan Hamlet, mutta siihen oli jäljellä vain kaksi paikkaa, yksi pyörätuolia käyttävälle ja yksi lastenistuin. Joudun hyväksymään sen etten näkisi kyseistä elokuvaa, mutta mitäpä tuosta, ainakin säästyi 28 euroa.

 

Soitin mutsille ja kysyin voinko tulla käymään. Hän kertoi olevansa vielä vapaaehtoistyön teossa, joten sovimme että tapaisimme parin tunnin päästä läheisessä kauppakeskuksessa ja hän antaisi minulle viikoittaisen rahan.

 

Menin kyseiseen kauppakeskukseen ja nostin rahaa käteisautomaatilta, olisin kyllä voinut käydä lähimmässä kassapalveluja tarjoavassa Nordeassa, mutta mitäpä tuosta.

Kävin supermarketissa ostamassa kaksi pientä tuubia hammastahnaa, ison paketin nenäliinoja, paketin hammasväliharjoja, huulirasvan, kaksi pakettia tomaatti- linssi- valmiskeittoa, ja varmaan jotain muutakin jota en juuri nyt satu muistamaan.

Ostin apteekista toisen huulirasvan, kirjakaupasta kaksi Geepap- päiväkirjaa, viisi onnittelukorttia, ja saman verran ensimmäisen luokan postimerkkejä ja Priority- tarroja, ja rullan ruusukuvioista lahjapaperia.

 

Tapasin äitini myöhemmin, hän antoi minulle 20 euroa.

Kotiin palattuani laitoin tavarat paikoilleen ja join hieman kahvia, lämmitin toisen keitoista ja söin sen. Oli todella hyvää, taidan ostaa samaa keittoa jatkossakin.

 

Kirjoitin onnittelukortteihin nimet ja osoitteet ja tervehdykset, ja laitoin niihin postimerkit ja Priority- tarrat. Postitan ne sitten kun kyseisillä ystävillä on syntymä- tai nimipäivät tulossa.

 

Lähdin käymään diakoniatoimistossa. Sitä ennen palautin pinon kirjoja kirjastoon, vein kassillisen vanhoja tavaroita UFF:in keräyslaatikkoon, ja palautin pulloja.

 

Menkkaränkän vuoksi en jaksanut kävellä, joten matkustin junalla yhden pysäkin verran diakoniatoimistoon.

Juttelin työntekijän kanssa tunnin ajan, meillä oli oikein mukavaa.

 

Matkustin junalla takaisin keskustaan ja kävin kauppakeskuksessa ihkuttamassa joulutuotteita.

 

Kotiin palattuani siivoilin hieman, kohta menen levolle odottamaan huomista. 

 

Huomenna menen kahteen eri ruuanjakelupisteeseen, yhteen edellisessä kotikaupungissani ja yhteen toisessa kotikaupungissani.

Käyn myös ”peffateatterissa” Emjuson ja Mireten kanssa, menemme katsomaan elokuvan Kanelia kainaloon, Tatu ja Patu!